Terroristien pimeä kassa

The New Yorker -lehden tähtireportteri Seymour Hersh kertoi huhtikuussa 2012 Yhdysvaltain rahoittaneen ja kouluttaneen salaa iranilaisten maanpakolaisten järjestöä nimeltä Kansan mujáhidín (Mojahedin-e Khalq, lyh. MEK). Se on Yhdysvaltain ulkoministeriön virallisella terroristijärjestöjen listalla. EU poisti järjestön omalta terroristilistaltaan vuonna 2009. Hershin lähteiden mukaan ryhmän jäsenten koulutus olisi alkanut George Bushin presidenttikaudella vuonna 2005.

Hersh kertoi Yhdysvaltain asevoimien eliittiyksiköitä johtavan erikoisoperaatioiden esikunnan (JSOC) kouluttaneen MEK:n jäseniä Nevadan aavikolla sijaitsevassa suljetussa tukikohdassa, joka toimi ennen ydinaseiden testauskenttänä. Hänen mukaansa CIA saattoi käyttää tukikohtaa salaisena pidätyskeskuksena, jossa terrorisodassa vangittuja kuulusteltiin ja kidutettiin. JSOC saattoi myös opettaa terroristijärjestö MEK:n jäsenille kidutuskeinoja, Hersh arveli Democracy Now’n haastattelussa.

Aiemmin helmikuussa nimettömät hallituslähteet kertoivat televisiokanava NBC:lle, että Israelin tiedustelupalvelu Mossad oli rahoittanut, kouluttanut ja aseistanut MEK:ta. Lähteiden mukaan MEK olisi suorittanut Israelin laskuun useita terrori-iskuja iranilaisia ydininsinöörejä ja tiedemiehiä vastaan. Iran kertoi hiljattain pidättäneensä ”Israelin tukemia terroristeja”. Iran on jo kauan väittänyt USA:n ja Israelin olevan iskujen takana.

MEK:n rahavirrat

Pitkä lista vaikutusvaltaisia poliitikkoja – sekä demokraatteja että republikaaneja – ja entisiä korkeassa asemassa olleita virkamiehiä on vaatinut Yhdysvaltain ulkoministeriötä poistamaan MEK:n terroristilistalta. MEK:n poistaminen listalta antaisi Yhdysvaltain hallitukselle mahdollisuuden tukea järjestöä avoimesti ja nostaa se samanlaiseen asemaan kuin CIA:n perustama ”Irakin kansallinen kongressi” (Ahmed Chalabin johtama Iraqi National Congress) ennen Yhdysvaltain invaasiota Irakiin.

MEK on maksanut lukuisten peitejärjestöjensä kautta hulppeita esiintymispalkkioita sen tilaisuuksissa puhuneille poliitikoille. Yhdysvaltain valtiovarainministeriö on aloittanut tutkinnan useiden poliitikkojen saamista puhujapalkkioista. Monet MEK:ta tukeneet kongressin jäsenet ovat myös saaneet toistuvasti kampanjatukea yksittäisiltä Yhdysvalloissa asuvilta iranilaisilta, joista monilla on yhteyksiä MEK:n peitejärjestöihin. MEK:n kanavoima vaalituki on asia, jota ei juuri ole tutkittu.

MEK sijoittaa kampanjointiinsa hyvin suuria rahamääriä. Ryhmä on järjestänyt useita valtavia massatapahtumia, joissa puhujina on saattanut olla kerralla jopa toistasataa poliitikkoja ja mielipidevaikuttajia. Viimeisin tällainen massakokous järjestettiin Pariisin lähellä 23. kesäkuuta.

MEK:n keulakuvana toimii järjestön johtajan Massoud Rajavin vaimo Maryam Rajavi, joka puhuu lähes viikoittain eri tilaisuuksissa. MEK on peitejärjestöjensä kautta julkaissut monia hyvin kalliita mainoksia sekä televisiossa että johtavissa sanomalehdissä.

Heinäkuussa 2008 Pentagonin neuvontantaja kertoi Seymour Hershille, että osa Yhdysvaltain tuesta salaisia operaatioita varten Iranissa meni MEK:n pankkitileille. Osa MEK:n tuesta tulee ilmeisesti Israelilta. Vuonna 2011 Yhdysvallat myönsi Israelille 3 miljardia dollaria sotilaallista apua. Yhdysvaltain Israelille myöntämän avun kokonaismäärää on vaikea arvioida. Kun katselee MEK:n järjestämiä tilaisuuksia ja kampanjointia, on päivänselvää, että toimintaa ei rahoiteta ainoastaan ryhmän jäseniltä kerätyillä varoilla.

Camp Ashraf

Vuodot NBC:lle ja The New Yorkerille tulevat samaan aikaan, kun Yhdysvallat pyrkii sulkemaan MEK:n hallitseman sotilasleirin Camp Ashrafin Pohjois-Irakissa ja siirtämään sen asukkaat väliaikaisesti Yhdysvaltain entiseen sotilastukikohtaan Camp Libertyyn Bagdadin lentokentän lähelle ennen uudelleensijoittamista kolmansiin maihin. Noin 2 000 Camp Ashrafin asukasta on jo siirretty Camp Libertyyn, mutta MEK:n jarruttelun vuoksi muutto on pysähtynyt.

Irakin hallitus on vaatinut Camp Ashrafin tyhjentämistä, ja irakilaiset joukot ovat tehneet aseellisia hyökkäyksiä leiriin. Irakilaisten vihanpito MEK:ta kohtaan juontaa 1980-luvulta, jolloin järjestö liittoutui Irakin entisen diktaattorin Saddam Husseinin kanssa ja osallistui hirmutekoihin etenkin Irakin kurdi- ja šiiaväestöä kohtaan. MEK:n joukot osallistuivat Irakin ja Iranin väliseen sotaan Irakin puolella, mistä syystä järjestöä vihataan Iranissa jopa enemmän kuin maata hallitsevia teokraatteja.

MEK ja sen tukijat vastustavat kivenkovaan Camp Ashrafin sulkemista ja väittävät Camp Libertyn olevan ”keskitysleiri”. MEK on vuosikausia käyttänyt Camp Ashrafin tilannetta hyväkseen hakiessaan poliitikkojen ja ihmisoikeusjärjestöjen tukea lännessä. Leirin noin 3 400 asukasta ovat olleet Rajavin kultin panttivankeja, ja järjestö on käyttänyt heidän ahdinkoaan propaganda-aseena sekä Iranin että Irakin hallitusta vastaan. MEK ei luonnollisestikaan halua, että Camp Ashraf suljetaan ja siellä asuvat liikkeen kannattajat siirretään turvaan kolmansiin maihin.

Terroristilista

Yhdysvaltain ulkoministeriö ei MEK:n vaikutusvaltaisten tukijoiden näyttävästä kampanjasta ja äänekkäästä lobbaamisesta huolimatta ole edelleenkään poistanut järjestöä terroristilistalta. Ulkoministeri Hillary Clinton on ilmoittanut, että päätöstä vauhdittaisi MEK:n yhteistyö Camp Ashrafin sulkemiseksi. Entisten ja nykyisten hallitus- ja turvallisuuslähteiden NBC:lle ja The New Yorkerille vuotamat tiedot saattavat kertoa Yhdysvaltain hallituksen syvästä huolesta sitä kohtaan, mihin suora yhteistyö MEK:n kanssa lopulta johtaa.

Saattaa olla, että Valkoinen talo haluaa näin pakottaa Pentagonin ja CIA:n luopumaan ajatuksesta käyttää MEK:ta salaisessa sodassa Iranin regiimiä vastaan. Valkoinen talo saattaa pelätä, että Israelin tuki MEK:n terrori-iskuille johtaa avoimeen konfliktiin Iranin kanssa samaan aikaan, kun Yhdysvallat on vetäytymässä Irakista ja Afganistanista. Siksi ulkoministeriö haluaa sulkea MEK:n leirin Iranin rajan läheisyydessä ja siirtää leirin asukkaat hajalleen eri maihin. Toistaiseksi yksikään maa ei ole kuitenkaan ilmoittanut olevansa valmis vastaanottamaan MEK:n jäseniä.

The Atlantic -lehden toimittaja Max Fisher muistutti, että tavalliset iranilaiset eivät suhtaudu alkuunkaan niin epäluuloisesti Yhdysvaltoihin kuin maan autoritaarinen ja korruptoitunut valtaeliitti. Tuki MEK:n terrorille murentaa tätä luottamusta. Tilanteesta hyötyvät ennen kaikkea ajatolla Ali Khamenein johtaman regiimin kovan linjan haukat, Fisher korosti. Ehkä tilanteen kärjistäminen onkin MEK:ta ja muita terroristijärjestöjä – kuten Iranin kurdien PJAK:ta ja sunnifundamentalistien Jundallahia – tukevien sotahaukkojen nimenomainen tarkoitus?

Kaikesta tästä syntyy seuraavanlainen kuva: Yhdysvaltain ja Israelin hallitukset tukevat MEK:ta, joka kanavoi miljoonia dollareita Israelin kovan linjan politiikkaa ja MEK:n propagandakampanjaa tukeville poliitikoille puhujapalkkioina ja vaalitukena. Israel tuntuu siten käyttävän MEK:n peitejärjestöjä Yhdysvalloissa laittoman vaaliavun kanavoimiseksi Israelin toimia varauksettomasti tukeville kongressin jäsenille.

MEK Euroopassa

Herää kysymys, ovatko MEK:ta tukevat eurooppalaiset poliitikot täysin immuuneja vastaavanlaiselle toiminnalle. Voi toki olla, että monet MEK:lle tukeaan osoittaneista eurooppalaisista poliitikoista eivät ymmärrä järjestön todellista luonnetta. Ymmärtämättömyyteen ei tosin voi olla syynä muu kuin täydellinen lähdekritiikin puute. Tiedot MEK:n taustoista ja toiminnasta ovat olleet julkisuudessa esillä, tosin toistaiseksi merkillepantavan vähäisellä huomiolla.

Silti en voi hyvällä tahdollakaan uskoa, että ne eurooppalaiset poliitikot, jotka ovat profiloituneet MEK:n pääasiallisiksi tukijoiksi EU:ssa – kuten Espanjan entinen pääministeri José María Aznar ja Ranskan entinen ulkoministeri Philippe Douste-Blazy – eivät olisi nähneet, mikä on MEK:n rooli Yhdysvaltain ja Israelin salaisessa sodassa Irania vastaan. Mutta ehkä tämä onkin se nimenomainen syy, miksi he tukevat MEK:n toimintaa?

Toisenlaistakin viestiä on Euroopan parlamentista onneksi kantautunut. Ryhmä europarlamentaarikkoja eri puolueista antoi toukokuussa 2011 lausunnon, jossa he vaativat MEK:n terroritekoihin syyllistyneitä oikeuteen. Lausunnon allekirjoittajat totesivat, että EU:n tuomioistuimen päätös poistaa järjestö terroristilistalta perustui muotoseikkaan, ja huomauttivat, että oikeuden päätös ei ottanut kantaa järjestön omia jäseniään vastaan kohdistamiin sortotoimiin.

Lausunto oli vastaus MEK:ta aktiivisesti tukeneen Euroopan parlamentin varapuhemiehen Alejo Vidal-Quadrasin syytöksiin parlamentin saksalaista edustajaa, ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtajaa Barbara Lochbihleriä vastaan. Edustajakollegoilleen lähettämässään kirjeessä Lochbihler oli todennut, että MEK:lla ei ollut mitään yhteyttä Iranin todelliseen oppositioon. Lochbihlerin mukaan Camp Ashrafin asukkaat olivat ”totalitaristisen kultin uhreja”.

MEK Suomessa

Suomessa MEK:ta ovat tukeneet erityisesti europarlamentaarikko Sari Essayah, kansanedustaja Kimmo Sasi ja Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja, entinen europarlamentaarikko Piia-Noora Kauppi. Maryam Rajavin vieraillessa Suomessa maaliskuussa 2010 silloinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi kertoi kansanedustajien perustaneen MEK:n aloitteita tukevan ”Vapaan Iranin komitean”. Ei ole näyttöä siitä, että suomalaiset poliitikot olisivat saaneet puhujapalkkioita tai vaalitukea terroristijärjestö MEK:lta, mutta toisaalta asiaa ei ole kukaan selvittänytkään.

Vierailun yhteydessä MEK järjesti Finlandia-talolla seminaarin, johon osallistui useita suomalaisia naisjärjestöjä. Maryam Rajavi on pelannut vuosia ”naisten oikeuksien” kortilla erityisesti Euroopassa. Finlandia-talon tilaisuutta emännöi Piia-Noora Kauppi, joka kehotti Suomea ”luopumaan rauhanomaisesta politiikasta” Iranin suhteen. Ulkoministeriön Global Finland -portaali julkaisi tilaisuudesta Rita Dahlin kirjoituksen, joka toisti MEK:n propagandaa kritiikittä.

Kirjoitin maaliskuussa 2010 usealle kansanedustajalle ja ilmaisin syvän huoleni Rajavin vierailun johdosta. Kirjeessäni totesin, että ”jos kansanedustajamme antavat tänään tukensa MEK:n kaltaisille järjestöille, minua pelottaa ajatella, mitä valitut edustajamme ovat valmiita tukemaan tulevaisuudessa”. Kyselin myös, minkä viestin kansanedustajat lähettävät Iraniin – sekä maan hallitukselle että demokraattiselle oppositioliikkeelle – tehdessään yhteistyötä MEK:n kanssa.

Rajavia Finlandia-talossa emännöinyt Piia-Noora Kauppi syytti minua Teheranin propagandan levittämisestä. Hän sanoi kuulleensa kaikki esittämäni asiat ”monta kertaa vuosien varrella”. Siitä huolimatta, ”kaiken sen tiedon valossa, mitä olen eri yhteyksistä saanut, minulla ei ole syytä epäillä, että olisin tehnyt väärän ratkaisun [MEK:ta] tukiessani”, Kauppi totesi vastauksessaan.

MEK:ta aktiivisesti eduskunnassa tukenut Kimmo Sasi vastasi, että ”meidän tulee tukea kaikkia Iranin muutosvoimia, jotka ovat irtisanoutuneet väkivallasta kuten [MEK]”. Sasi vetosi brittituomioistuinten päätöksiin, joissa todettiin, että järjestö ei ollut enää harjoittanut terroritoimintaa. ”Jos sinulla on muita tietoja, voinet välittää ne minulle”, hän kehotti.

Toimittaja Liisa Liimataiselle Sasi totesi keväällä 2009 MEK:n olevan ”Iranin ainoa oppositiojärjestö”. Samaan aikaan Iranin kaduilla osoitti mieltään mahtava kansalaisliike, jota nyt pidetään ”arabikevään” esikuvana. Liimatainen kertoi seuranneensa järkyttyneenä, kuinka järjestön puheet otetaan lännessä todesta*. On vaikea ymmärtää, miksi niin kovin monet läntisten demokratioiden poliitikot eivät näe tai edes kyseenalaista Rajavin järjestön luonnetta. Näyttää siltä, että monet tahot lännessä ovat valmiita täyttämään mahdollisen valtatyhjiön Iranissa Rajavin fanaattisilla bolshevikeilla. Iranin kansan parasta ja rauhaa se ei edistä.

Demokraattisten valtioiden velvollisuus on mielestäni tukea Iranin kansan kamppailua poliittisten ja ihmisoikeuksien puolesta. Sen sijaan läntisten poliitikkojen tuki Rajavin totalitaristiselle kultille ja sotasuunnitelmille Irania vastaan on osoitus syvästä vihasta demokratiaa ja ihmisoikeuksia kohtaan. Läntisen intervention vastustus Iranissa on universaalia; ainoat, jotka sitä kannattavat, ovat Rajavin ”zombit” ja heidän sotahullut yliherransa.

Kerkko Paananen

Artikkeli perustuu kirjoittajan verkkopäiväkirjassaan (kerkko.fi) 12. huhtikuuta 2012 julkaisemaan kirjoitukseen.

Alaviite:

* Liisa Liimatainen on käsitellyt MEK:ta kirjassaan Iran: Vihreän liikkeen digitaalinen vallankumous (Suomen Rauhanpuolustajat, 2010).