Kolumni: Tappakaa ne

Iso-Britannian parlamentti kieltäytyi tällä kertaa ryhtymästä Syyriassa tappotöihin. Parlamentin päätös on ihmisoikeuksien ja demokratian voitto siitä huolimatta, että parlamentaarikkojen motiivit äänestää näin olivat epäilemättä moninaiset.

Yksi syy päätökseen oli Irakin sota. Britannia lähti sotaan Yhdysvaltojen valheellisia todisteita joukkotuhoaseista toistellen, pommitti ja murskasi miljoonien siviilien elämän. Irakin sota jatkuu edelleen vaikka se on jo useaan otteeseen todettu loppuneeksi. Irakilaisten kärsimykset eivät ole loppuneet.

Syyrian sodan 100 000 kuollutta on nostanut jälleen keskusteluun siviilien suojeluperiaatteen. Periaate nousi keskeiseksi Ruandan 1994 tapahtuneen kansanmurhan jälkeen. Sen mukaan kansainvälisen yhteisön velvollisuus on suojella sodan jalkoihin jääneitä siviilejä estääkseen uusien kansanmurhien tapahtuminen. Periaate on jalo, mutta todellisuus aika lailla sitä karumpi.

YK:n selvitysten mukaan esimerkiksi Kongon demokraattisen tasavallan konfliktissa YK-johtoisen ja Afrikan unionin toteuttaman siviilien suojelun esteenä ovat olleet rahan puutteesta johtuva rauhanturvajoukkojen riittämätön määrä ja huonot varusteet. Lisäksi joissakin tapauksissa joukot ovat olleet haluttomia suojelemaan siviilejä joko huonon motivaation vuoksi tai koska siviilien kimppuun käyvien kapinallisten pysäyttäminen oli vaarantanut suojajoukkojen oman turvallisuuden.

Kongo ei luultavasti tule valtaosalle meistä edes mieleen, kun puhutaan siviilien suojelun tarpeesta. Ja kuitenkin Kongon sisällissota vaati vuosina 1998–2003 enemmän ihmisuhreja kuin yksikään sota sitten toisen maailmansodan, yli viisi miljoonaa kuollutta. Konflikti jatkuu, mutta se ei saa liikkeelle suurvaltoja YK:n resurssien lisäämiseksi niin, että siviilejä todella voitaisiin suojella.

Kongon operaation ja Syyrian kostopommitusten valmistelun välillä onkin kaksi merkittävää eroa. Ensimmäinen on se, että yhdenkään amerikkalaisen ei tarvitse vaarantaa turvallisuuttaan ohjusiskuissa, mutta lukemattomia syyrialaisia siviilejä tullaan surmaamaan. Näitä murhia kutsutaan oheisvahingoiksi. Toinen on se, että kostoiskulla ei edes tavoitella sodan lopettamista toisin kuin Kongon operaatiossa. Washingtonin tarkoituksena on osoittaa, että USA on maailman johtava valtio ja turvata siten sen pitkän tähtäimen strategiset edut.

Markku Kangaspuro

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.