Suomen paluu Libanoniin

Suomen on tarkoitus lähettää ensi keväänä parisataa rauhanturvaajaa Etelä-Libanoniin Unifil-rauhanturvaoperaatioon. Tällä hetkellä Suomi ei ole mukana yhdessäkään YK-vetoisessa rauhanturvaoperaatiossa. Unifil-joukkoja vuosina 2004–2007 komentanut ranskalainen Alain Pellegrine toivottaa suomalaiset tervetulleeksi. Hän korostaa rauhan sekä oikeudenmukaisuuden puolesta ponnistelevan valtion vastuuta kansanvälisissä operaatioissa.

Kenraali Alain Pellegrine vieraili marraskuussa Suomessa ja ilmaisi mielihyvänsä Suomen osallistumisesta Inifiliin. “Suomi on erittäin tervetullut. Maallanne on pitkä kokemus rauhanturvaamisesta. On myös plussaa Unifilille, että Suomi on mukana. Suomen rauhanturvaajat ovat kokeneita ja kyvykkäitä”, Pellegrine ylisti.

Unifil (United Nation Interim Force in Lebanon) käynnistettiin vuonna 1978 Libanonin vajottua sisällissotaan. Suomi osallistui ensimmäisen kerran operaatioon neljä vuotta myöhemmin, mutta vetäytyi vuonna 2001. Joukot palautettiin vuonna 2006 juuri ennen Libanonin sotaa, jossa lähes tuhat ihmistä sai surmansa.

Sota oli EU-puheenjohtajamaana tuolloin toimineelle Suomelle ulkopoliittinen haaste. Israelin massiivinen hyökkäys kesti reilun kuukauden. Pellegrinen mukaan Hizbollah aloitti taistelut.

“On selvää, että Israelin vastaus oli voimakas ja karu, mutta ei tule unohtaa, kuka aloitti sodan. Se oli Hizbollah kidnapatessaan kaksi israelilaista sotilasta Israelin alueella. Viikko sodan jälkeen Hizbollahin johtaja Hassan Nasrallah sanoi: ‘Jos olisin tiennyt mihin kidnappaus voi johtaa, olisin estänyt sen.'”

Israelin massiivinen hyökkäys oli kuukausien valmisteluiden tulos, ja kidnappaukset tarjosivat lähinnä oikeutuksen Hizbollahin neutralisoimiselle. Epäselväksi on jäänyt sekin, tapahtuivatko sieppaukset Israelin puolella vai Libanonissa Aitaa al-Chaabin alueella. Hizbollah on kertonut tavoitteekseen vaihtaa siepatut isralilaissotilaat vangittuihin Hizbollah-taistelijoihin. Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta Israelin joukkojen olo Etelä-Libanonin kaistaleella oli YK:n päätöslauselman 1559 vastaista ja tarjosi Hizbollahille oikeutuksen aseelliseen vastarintaan. Israel oli jatkanut miehittämistä vedoten puolestaan siihen, että Libanonin hallitus ei ollut onnistunut riisumaan Hizbollahia aseista.

Libanonin vaikea tulevaisuus

Sota päättyi pattitilanteeseen. Israel veti joukot lopullisesti Libanonista ja on vaatinut Hizbollahin aseistariisumista. Unifil-operaatiota laajennettiin estämään uusien taistelujen alkaminen.

“Tulevaisuus on vaikea, mutta on edettävä askel askeleelta. Unifil on saanut aikaan edistystä. Tilanne on räjähdysherkkä sinisellä linjalla (kansainvälinen raja-alue). Unifilin tärkein tavoite on tulla korvatuksi Libanonin omalla armeijalla. On vaikea sanoa, kuinka paljon aikaa tarvitaan. Libanonin joukot ovat ottaneet enemmän vastuuta etelässä. Kun he osoittavat, että kykenevät toimimaan itsenäisesti, Unifil lähtee”, Pellegrine vakuutti.

Kenraali katsoo tapahtumia myös laajemman alueellisen turvallisuuden näkökulmasta. Syyrian levottomuudet ja tuki Hizbollahille saattavat johtaa uuteen konfliktiin etenkin, jos Israel painostaa Irania sen oletettuun ydiaseohjelmaan liittyen. Pellegrine näkee Hizbollahin Iranin työkaluna, jonka on joskus toteltava alueellista suurvaltaa vastoin sen omia nationalistisia intressejä.

“Ennen 2006 sotaa Hizbollah toimi sinisen linjan väärällä puolella Iranin käskystä ilman, että Nasrallah oli edes tietoinen asiasta. Näen Nasrallahin patrioottina, jonka on joskus pelattava Iranin ehtojen mukaan.”

Khiamin ikävät muistot

Sodan aikana Israelin hävittäjä pommitti YK:n tukikohtaa Khiamissa. Neljä YK:n tarkkailijaa kuoli, joukossa suomalainen Jarno Tapani Mäkinen. Pellegrinen mukaan isku saattoi olla vahinko tai yksinkertaisesti pilotin virhearviointi. Hän ei usko, että Israel iskisi tarkoituksella YK:n asemiin.

“Molempien osapuolten (Hizbollah ja Israel) tulee normaalisti antaa takuut YK:n henkilöstön turvallisuudelle. Jokainen operaatio sisältää riskejä. Jos on yksi osapuoli, joka ei noudata sääntöjä, on selvää, että tästä seuraa ongelmia. Painoittaisin että maan, joka ponnistelee rauhan ja humanitaarisen politiikan nimeen, on otettava osaa rauhanturvaoperaatioihin. Se on jalo tehtävä. Pakollinen maalle, joka ponnistelee rauhan puolesta. Afganistanin Isaf-operaatiota ei tule verrata Unifiliin, sillä Etelä-Libanonissa Unifililla ei ole vihollisia. Niin Libanon kuin Israelkin toivottivat Unifilin tervetulleeksi. Kyse on molempien intresseistä.”

“Voikohan Afganistania ylipäätään verrata rauhanturvaoperaatioon? Kyse on pikemminkin stabilisoimisesta, jossa tuetaan Afganistanin viranomaisia sotilaallisin toimenpitein maan hallitsemiseksi. Unifililla ei ole Libanonissa vihollisia. Afganistanissa on kyse todellisesta sodasta, jossa toisella puolella on hallitus ja toisella puolella vihollinen, talibanit.”

Onko Suomi sodassa Afganistanissa?

“Kyllä. Tästä virheestä voidaan ottaa opiksi. Jotkut ranskalaiset sotilaat tulivat Libanoniin ja olivat tottuneet toimimaan ja reagoimaan kuten Afganistanissa, vaikka tehtävä on täysin erilainen. Paikallisten ja viranomaisten kanssa on täysin eri pelisäännöt.”

Terroristijärjestö vai vastarintaliike

Libanonin sisäpolitiikan näkökulmasta Hizbollah (Jumalan puolue) on vastentahtoisesti hyväksynyt Unifilin toimet ja pyrkimykset vahvistaa Libanonin armeijaa, jonka päätehtävänä on Hizbollahin riisuminen aseista. Vuonna 2008 Hizbollah osoitti voimansa vallatessaan kadut välienselvittelyssä hallituksen joukkojen kanssa. USA ja sen liittolaiset ovat luokitelleet Hizbollahin terroristijärjestöksi.

Beirutin amerikkalaisen yliopiston professori Judith Palmer Harik vastustaa terrorismikategorisointia. Hänen mukaansa Hizbollah ei iske siviilejä vastaan. Kaikki iskut ennen vuoden 2006 sotaa ovat kohdistuneet pelkästään sotilaskohteisiin. Harik kiistää myös amerikkalaisväitteet, joiden mukaan Hizbollahilla olisi osallisuutta vuoden 1983 iskuun USA:n tukikohtaa vastaan. Hizbollahin suosio perustuu laajapohjaiselle humanitaariselle työlle, jota se harjoittaa monella arjen osa-alueella etenkin eteläisessä osassa maata. Sitä kannattavat niin shiiat, sunnit, druusit kuin kristitytkin.

“En usko, että tässä on mitään ongelmia”, arvioi kenraali Pellegrine. “Hizbollah ymmärsi hyvin, ettei se hyödy ongelmista Unifilin kanssa. Hizbollahilla on toki tärkeitä sisäpoliittisia tavoitteita Libanonissa. Se ei halua enempää ongelmia muiden osapuolten kanssa. Lisäksi Hizbollah ymmärtää, että sen on noudatettava YK:n päätöslauselmaa 1701. Jos Hizbollahilla on aseita tai taistelijoita, ne eivät saa sijaita Litan-joella Unifilin alueella.”

Karim Maiche