Ruotsia Natotetaan

Ruotsalaisessa päivälehdessä Svenska Dagbladetissa joulukuun alussa julkaistussa kirjoituksessa ihmetellään, miten Ruotsia on pikkuhiljaa hivutettu kohti Natoa, vaikka vahva kansalaismielipide vastustaa maan Nato-jäsenyyttä. Jan Öbergin aloitteesta laaditussa vetoomuksessa kehotetaan kansalaisia aloittamaan avoin keskustelu Nato-jäsenyydestä ja sen seurauksista Ruotsin itsenäisyydelle ja demokratialle. Keskustelua ei haluta käydä vain Natoa vastustavien kesken, kirjoittaa Öberg, vaan avoimuuden ja demokratian periaatteiden mukaan myös Natoa kannattavien mielipiteitä ja perusteluja halutaan kuulla.

Lopettakaa salainen liittäminen Natoon!

Yleisönosastokirjoituksessaan helmikuussa 2006 karlskogalainen Roland Forsgren esitti tärkeän huomion: ”Eräänä päivänä me ruotsalaiset heräämme ja huomaamme olevamme jäseniä Natossa, EMU:ssa ja Euroopan yhdysvalloissa. Toivottavasti joku osaa silloin selittää, miten siinä niin kävi. Kuinka me – demokratian nimissä – menetimme itsenäisyytemme.”

Sittemmin tuosta kysymyksestä on tullut entistäkin tärkeämpi, erityisesti koska se koskee Natoa. Ruotsi on vedetty yhä syvemmälle Natoon, jota USA hallitsee ja joka – suurvaltaopin mukaisesti – pitää kiinni oikeudesta ydinaseiden ensikäyttöön.

Nato-lähentyminen on tapahtunut vastoin kansalaismielipidettä. SOM-laitoksen tuoreimman kyselyn mukaan 44 prosenttia vastusti Nato-jäsenyyttä ja vain 19 prosenttia kannatti. Tulos noudattelee suunnilleen aikaisempia kyselyitä, joita SOM on tästä aiheesta tehnyt vuodesta 1994 lähtien.

Ruotsalaisten selän takana on kuitenkin meneillään salahivutus Natoon. Se on jatkunut niin pitkään, että Naton kannattajat voivat perustellusti väittää, että Ruotsi on itse asiassa jo 90-prosenttisesti Naton jäsen. Enää tarvitsee vain tunnustaa tämä tosiasia ja ottaa viimeinen lyhyt askel kohti virallista jäsenyyttä ja etuja, joita sen väitetään tarjoavan. Sitten ”ollaan mukana vaikuttamassa”.

On valitettavasti totta, että Ruotsin yhteistyö Naton kanssa on jatkunut todella pitkään ilman, että asiasta on kunnolla keskusteltu. Kulissientakainen prosessi ansaitsee tulla kunnolla esitellyksi. Kyse ei ole vain turvallisuuspolitiikastamme, vaan mitä suurimmassa määrin myös demokratiasta.

Itsestäänselvän kysymyksen tulisi kuulua: Kun otetaan huomioon laaja ja vakaa Nato-jäsenyyttä vastustava kansalaismielipide ja se, että vain yksi seitsemästä puolueesta valtiopäivillä avoimesti puoltaa täyttä jäsenyyttä, miten on ylipäänsä mahdollista, että Ruotsi on jo niin suuressa määrin kietoutunut Natoon?

”Pienten askelten tyrannia”

Ainoa toistaiseksi tarjolla oleva vastaus on se, että tämä on tulosta ”pienten askelten tyranniasta” – epäselitys joka usein annetaan, kun mitään selitystä ei oikeasti ole.

On kyse sarjasta pieniä askelia. Mutta ilmielävät ihmiset, jotka ilmeisesti muodostavat pienen vähemmistön, ovat ottaneet nämä askeleet. Siksi olisi kiireesti selvitettävä:

– Mitkä ovat ne pienet – ja ehkä jopa suuremmat – askeleet, jotka tähän mennessä on otettu?

– Kuka nämä askeleet on ottanut, millä tavoilla ja vaikuttimilla, ja millä legitimiteetillä?

– Ketkä valitsemamme luottamushenkilöt ovat antaneet tämän tapahtua ja miksi?

Lähentyminen Natoon tuntuu etenevän sillä olettamuksella, että useimmat jo tietävät mikä Nato on, mitä liittoutuma on aiemmin puolustanut ja mitkä ovat sen tulevaisuudensuunnitelmat, mikä merkitys Ruotsilla Natossa liittymisen jälkeen on, ja mitä päätöksiä tehdään ja millaisten kehityskulkujen perusteella. Tiedämmekö me, hyväksyvätkö ruotsalaiset sen että sotilaitamme kuolee tai joukkojamme on mukana hyökkäys- ja muissa sodissa, joihin Ruotsi ei itse missään tapauksessa sekantuisi sotilaallisesti. Miten se vaikuttaa kykyymme avustaa tulevissa YK-operaatioissa? Eikä vähäisimpänä: Miten suhtaudumme Naton ydinaseisiin?

Muita mahdollisesti oleellisia kysymyksiä voisivat olla: Onko Ruotsin turvallisuuspolitiikan eri suuntauksilla ja Naton kasvavalla merkityksellä mitään yhteyttä esimerkiksi sukellusvenetapausten kanssa? Millaisin suorin ja epäsuorin tavoin Naton voidaan sanoa käyttävän vaikutusvaltaansa puolustusvoimiin ja yhteiskuntaan? Millaiset ovat EU:n ja Naton sekä YK:n ja Naton väliset suhteet – tämä on tärkeää koska sekä EU että YK ovat Ruotsille keskeisiä järjestöjä. Lisäävätkö vai vähentävätkö puolustusvoimien taloudelliset ongelmat perusteluja Natoon liittymisen puolesta?

Kartoittakaa salainen liittymisprosesi

Vain muutamin poikkeuksin ovat valitsemamme luottamushenkilöt ja tiedotusvälineet antaneet salaisen etenemisen kohti Natoon liittymistä edetä ilman mainittavaa vastustusta tai yritystä kertoa asiasta. Tiedotusvälineiden kritiikki loistaa poissaolollaan. Tämä on edesauttanut määrätietoista vähemmistöä luomaan vaikutelman, että kaikki vastarinta on hyödytöntä.

Sen vuoksi me ehdotamme kansalaistutkimusta, jonka tehtävänä olisi kartoittaa salainen liittymisprosessi ja sen seuraukset turvallisuudellemme ja demokratialle. Ensimmäisenä askeleena on nostaa tämä kysymys julkisuuteen ja kohdistaa valokeila koko prosessiin. Tässä tarkoituksessa olemme perustaneet nettifoorumin, jonne kaikki ovat tervetulleita kertomaan näkökannoistaan ja jättämään ehdotuksiaan, pysyttelemään ajan tasalla projektin etenemisestä ja niin edelleen. Osoite on: www.natosmyg.se.

Meidän pitää luonnollisesti myös nostaa esiin kysymys, kuinka Ruotsi aikoo huolehtia turvallisuudestaan muuten kuin Nato-jäsenyyden avulla. Tietenkin tämän keskustelun täytyy lähteä siitä, että Ruotsi ensisijaisesti YK:n säännösten mukaan panostaa rauhanomaiseen konfliktinratkaisuun ja dialogiin pikemminkin kuin sotavoimaan ja aseisiin turvautuviin liittoutumiin.

Me kehotamme kaikkia niitä, jotka haluavat vaalia maamme demokratiaa ja itsenäisyyttä, ottamaan osaa tähän Ruotsin tulevaisuuden kannalta suunnattoman tärkeään keskusteluun.

Vetoomuksen 66 allekirjoittaneen joukossa ovat muun muassa rauhantutkijat Jan Öberg, Håkan Wiberg ja Jörgen Johansen, kirjailija Eva Moberg, ohjaaja Kjell-Arne Johansson, taloushistorioitsija Örjan Appelqvist sekä historioitsijat Martin Linde ja Lennart Palm. Koko lista on nähtävissä osoitteessa www.natosmyg.se.

Suomentanut Anu Harju
Kuva Essi Rajamäki

Lähde: Transnational Foundation for Peace and Future Research