Ruma sota ja likaiset aseet

Kymmenes Varparannan rauhanakatemia järjestettiin 27.–29.7. Joensuussa.

Rauhanakatemian ensimmäiseen teemaan “Irakin ja Afganistanin ruma sota, likaiset aseet ja ympäristövaikutukset” liittyvän olennaisen kysymyksen esitti Erasmus Rotterdamilainen teoksessaan Rauhan valitus vuonna 1517: “Miksi ihmiset käyttävät niin paljon älystään itsensä vahingoittamiseen ennemmin kuin panisivat kaiken viisautensa onnensa säilyttämiseen?” Valistusfilosofi Immanuel Kant taas esitti – kuin kommenttina nykyiseenkin asevarusteluun ja sen vaikutuksiin – teoksessaan Zum ewigen Frieden (1795) seuraavaa: “Täytyy tunnustaa, että suurimmat kärsimykset, jotka rasittavat sivistyneitä kansoja, koituvat sodasta, mutta eivät niinkään parhaillaan käytävästä tai jo kestetystä sodasta kuin yhäti jatkuvasta, vieläpä lakkaamatta yltyneestä varustelusta edessä olevan varalta. Tähän tuhlataan valtion kaikki voimat, sen kulttuurin kaikki hedelmät, jotka voitaisiin käyttää vielä korkeamman kulttuurin hyväksi.”

Ympäristön kemikalisoitumisen riskit

Dosentti Keith Baverstockin englanninkielisen esityksen aihe suomeksi oli “Uraaniaseiden vaikutukset siviilien terveyteen saastuneilla alueilla”. Baverstock on kansanterveystieteilijä ja tutkinut erityisesti ionisoivaa säteilyä. Hänen esityksensä jatkoi ja syvensi Tervahatun edellispäivän aihetta keskittymällä erityisesti köyhdytetyn uraanin vaikutuksiin ihmisen perimässä. Köyhdytetty uraani on geenejä vahingoittava aine, joka jää luontoon käytännössä pysyvästi. Ihmisen elimistöön se päätyy pölyn mukana hengityksessä, ja sen levittämä uraanioksidi leviää vesiliukoisena elimistöön verenkierron mukana. Kun sukusolut vaurioituvat, vahinko jatkuu seuraavissa polvissa, loputtomasti.

Tutkimisen kannalta ongelmana on ollut, että yhdysvaltalaiset eivät kerro, missä ovat käyttäneet tai käyttävät köyhdytettyä uraania, ja että tieteellistä väärentämistäkin esiintyy. Kuitenkin WHO:n vuoden 2001 kriittisen kannan jälkeen on julkaistu runsaasti tutkimusta, joka kertoo köyhdytetyn uraanin vaikutuksesta ihmiseen.

Baverstock siteerasi amerikkalaisen tutkijan Michael Lynchin varoitusta ympäristön kemikalisoitumisen luomasta riskistä: “Ellei saada vähennettyä tuhoisien mutaatioiden leviämistä sukusoluissa, teollisten yhteiskuntien asukkaiden yleisimmät fenotyypit muuttuvat 200–300 vuodessa varsin selvästi, ja heidän rakenteellinen, toiminnallinen ja neurobiologinen suorituskykynsä vähenee.” Tämä uhkaa ihmiskuntaa jo kemikaalien vuoksi, ja köyhdytetyn uraanin käyttö moninkertaistaa vaaran.

Baverstock totesi keskustelussa, että köyhdytetyn uraanin pommikäyttö merkitsee käytännössä sitä, että asevalmistajat dumppaavat atomivoimaloiden jätteet pommitettuihin maihin – Balkanille, Irakiin ja mahdollisesti myös Afganistaniin. EU-komission asettama asiantuntijaelin SCHER vähätteli köyhdytetyn uraanin vaaroja valittuaan haluttuja tuloksia antavat tutkimusmenetelmät. Baverstockin kritiikki EU-komission asiantuntijaelimen SCHER:in köyhdytetyn uraanin vaaroja vähättelevästä raportista on osoitteessa: www.europarl.europa.eu/document/activities/cont/201110/20111021ATT30060/20111021ATT30060EN.pdf

Sota on riski luonnolle

Dosentti Heikki Tervahattu aloitti esityksensä Irakin ja Afganistanin rumasta sodasta viittaamalla terrorismi-puheeseen ja kysymällä, kuka itse asiassa terrorisoi ja ketä. Kun asiaa tarkastellaan ilmastonmuutoksen kannalta, vastaus on selvä: terroristeja ovat rikkaat ja sotivat maat. Ilmastonmuutoksen torjunnan kolme pääteesiä ovat: (1) lopettakaa sodat; (2) lopettakaa sotavarustelu ja (3) lopettakaa hillitön kulutus. Irakin sodan CO2-päästöt olivat suuremmat kuin Suomen fossiilisten polttoaineiden kolmen vuoden CO2-päästöt. Tervahattu pelkisti ajatuksensa seuraavasti: Pentagon on ollut maailman suurin saastuttaja.

Vuonna 2003 Pentagon omisti tuhat sotilastukikohtaa maailmalla. Jo pelkästään asevarustelu ja aseellinen toiminta kuluttavat mittaamattomasti maapallon niukkoja raaka-aine- ja energiavaroja sekä saastuttavat ympäristöä. Nykyinen moderni aseteknologia käyttää suunnattomat määrät polttoainetta ja tuottaa siten isot hiilidioksidipäästöt sekä vahingoittaa ympäröivää luontoa. Tässä Tervahatun mainitsemia esimerkkejä:

• USS Independence, Yhdysvaltain laivaston Forrestal-luokan lentotukialus, kuluttaa liikkuessaan päivässä 378 500 litraa polttoainetta.
• B-52, pitkänmatkan raskas pommikone, kuluttaa 12 619 litraa polttoainetta tunnissa.

Ympäristöä tuhotaan ja siviiliväestön terveyttä vahingoitetaan entistä enemmän modernin aseteknologian likaisilla aseilla. Amerikkalaisten käyttämä GBU-28 Bunker Buster, joka on maanalaisten kohteiden tuhoamiseen suunniteltu laserohjattu pommi, sisältää ihmisen terveydelle vaarallista köyhdytettyä uraania. Yhdessä risteilyohjuksessa sitä on 363 kiloa. Yksistään Irakin sodan alussa Yhdysvallat laukaisi 800 ohjusta. Tämän lisäksi Yhdysvallat on käyttänyt Irakin sodassa muun muassa valkoista fosforia useamman kerran Fallujahissa. Nykyisin alueella syntyneistä lapsista joka viides kärsii epämuodostumista. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan Israel on käyttänyt valkoista fosforia (muun muassa Gazan kaistalla 2008/2009 ja Libanonissa). Tämän lisäksi Yhdysvallat ja Israel ovat käyttäneet sotatoimissaan rypälepommeja. Tyypillisesti 5 prosenttia rypälepommin tytärammuksista jää räjähtämättä, ja maastoon jäävät pienikokoiset tytärammukset tappavat ja vammauttavat myöhemmin siviilejä. Kesällä 2006 Israelin arvioidaan sirotelleen 34 päivää kestäneen Libanonin sodan aikana arviolta 1 200 000–1 600 000 tytärpommia ja -kranaattia.

Ihmiskunta käyttää asevarusteluun ja sotaan edelleenkin moninkertaisesti enemmän rahaa ja voimavaroja kuin ilmastonmuutoksen vastaiseen toimintaan ja uusien energialähteiden kehittämiseen. Yhdysvallat käytti Irakin sotaan vuonna 2006 enemmän rahaa kuin maailmalla käytettiin kaikkiin investointeihin vaihtoehtoisten energialähteiden kehittämiseksi.

Sotatraumoihin ei uskottu

FM Ville Kivimäki alusti aiheesta “Suomalaisten sotilaiden sotatraumat”. Kaikkiaan noin 18 000 suomalaista sotilasta hakeutui talvi- ja jatkosodan aikana psykiatriseen hoitoon. Luku on vain jäävuoren huippu sodassa henkisesti vammautuneista. Useimmat psykiatriseen hoitoon joutuneista olivat etulinjan kiväärimiehiä, kuten enemmistö kaatuneistakin.

Loppuunpalaneet miehet oirehtivat monin tavoin välirauhan aikana. Jatkosodan aikana merkittävä “piikki” oli alkuvaihe 1941, kun talvisodan sankareita kutsuttiin uudestaan rintamalle ja monet alkoivat oirehtia voimakkaasti, mikä yllätti armeijan johdon.

Psykiatrian asiantuntijat eivät useinkaan pitäneet sotatapahtumia ja niiden traumatisoivia vaikutuksia syynä psyykkiseen sairastumiseen. Syitä haettiin sotilaiden alhaisesta älykkyydestä, kehitysvammaisuudesta, vaikeasta lapsuudesta tai matalasta sosiaalisesta taustasta. Kivimäen mukaan iällä oli olennainen merkitys sairastumisessa. Mitä vanhempi sotilas oli, sitä alttiimpi hän oli joutumaan psykiatriseen hoitoon. Sodan jälkeen psyykkiset oireet ilmenivät perheväkivaltana, painajaisina, alkoholismina ja huumeriippuvuutena.

Kasvattaako fysiikanopetus ydinvoimamyönteisyyttä?

Professori (emeritus) Reijo E. Heinosen aiheena oli “Rauhankasvatus monikulttuurisessa koulussa”. Rauhankasvatus koulussa vaatii opettajalta paljon, sillä oppikirjat eivät anna materiaalia ajankohtaisista asioista, jotka motivoisivat oppilaita pohtimaan. Käsittelyssä tärkeää olisi löytää konfliktin syntyyn vaikuttavia tekijöitä ja ratkaisuvaihtoehtoja.

Tarvitaan globaalia etiikkaa; kansainvälinen inhimillinen solidaarisuus puuttuu maailmasta. Omien poikiensa koulunkäyntiä seuranneena Heinonen esitti poleemisen kysymyksen: mikä rooli koulujen fysiikanopetuksella on ollut ydinvoimamyönteisyyden kasvamiseen? Taloudellisten päätösten yhteiskunnallisia vaikutuksia tulisi tarkastella koulussa syvemmin ja laajemmin – esimerkiksi historian, filosofian ja uskonnon tunneilla. Kyse on eettisen tietoisuuden kasvamisesta. Vastavuoroisuuden periaate on löydettävissä kaikista uskonnoista ja kulttuureista. Yrjö Kallinen puolestaan totesi, että “sodat syntyvät, koska me nukumme” – koska emme tajua yhteenkuuluvuuttamme.

Mielen puolustusmekanismit suojaavat

Psykologi Kirsti Palosen teemana oli “Palestiinan miehityksen, sotien ja pakolaiselämän vaikutukset siviilien elämään”. Palonen korosti, että “ruman sodan” yksi keskeinen tehtävä on ihmisten minuuden hävittäminen ja tuhoaminen. Vuoden 2006 Libanonin sodan vaikutukset lapsiin näkyivät kouriintuntuvasti: he eivät kyenneet enää leikkimään sodan tuhojen keskellä.

Oppimispsykologien mukaan pieni lapsi oppii asioita juuri leikkimällä. Naisiin kohdistuva vaikea tabu olivat raiskaukset. Palestiinalaisille yleensä tuttua on ylisukupolvinen trauma, jonka painolastiin kuuluu aiempien sukupolvien kokemusten välittyminen lapsille. Se saattaa tuottaa lapsille “reikäisen minuuden”. Sabran ja Shatilan verilöyly oli joukkomurha, joka tapahtui 16.–18. syyskuuta 1982 Sabran ja Shatilan pakolaisleireissä Länsi-Beirutissa. 16. joulukuuta 1982 YK:n yleiskokous tuomitsi verilöylyn ja julisti sen kansanmurhaksi. Tämä tapahtuma on taustana pakolaisleirien asukkaiden kollektiiviselle traumalle; jokaisella on sukulais- ja perhepiirissä menetyksiä.

Traumasta puhutaan yksinkertaisena (simple trauma) tai kompleksisena (complex trauma); jälkimmäinen syntyy muun muassa sotatilanteessa ja pakolaisuudessa: ei ole olemassa yhtä tapahtumaa, joka aiheuttaa trauman, vaan kokonaistilanne. Psykologit ovat traumaa käsitellessään kiinnostuneita suojaamiskeinoista. Useimmiten suojaavat tekijät liittyvät yhteisöön. Huumori, musiikki, tanssi, työnteko voivat auttaa selviytymään. Mielen ja toiminnan tasolla suojaavana tekijänä on defensiivinen selviytymisstrategia. Monet asiat, jotka selitetään oireiksi, ovat yrityksiä selvitä ylivoimaisesta tilanteesta. Traumapsykologiassa on alettu entistä enemmän kiinnittää huomiota fyysisiin tuntemuksiin.

Traumaan voidaan reagoida lähinnä kolmella tavalla. (1) Se voidaan kokea uudelleen. Traumamuistumat voivat purkautua kaikkien aistien kautta. (2) Trauman välttäminen. Kollektiivinen trauma on eräässä mielessä “näkymätön teltta”, joka suojelee: kaikki ovat kokeneet saman. Traumasta ja siihen liittyvistä tapahtumista sekä asioista vaietaan. Niitä saatetaan kuitenkin käsitellä rituaalien muodossa, kontrolloidusti. (3) Varuillaan olo saattaa muodostua vallitsevaksi olotilaksi, vaikkei itse sitä huomaakaan. Normaali elämäntilanne saattaa silloin tuntua jopa pelottavalta.

Kirsti Era, Jouko Jokisalo & Raisa Simola