Rauhanpuolustajat vastustaa sodan eskaloimista Syyriassa

Yhdysvallat uhkaa iskeä rajoitetusti Bashar al-Assadin hallintoa vastaan, jota se syyttää kemiallisten aseiden käytöstä. Presidentti Barack Obama aikoo kuulla maan kongressia ennen iskua. Rauhan Puolesta -lehti haastatteli Rauhanpuolustajien puheenjohtaja Markku Kangaspuroa Syyrian tilanteesta.

Miksi Syyriassa soditaan?

Ensimmäiseksi kysymys on arabikevään tuottamasta ulkoisesta paineesta, joka on rohkaissut Syyrian presidentin Bashar al-Assadin vastaista oppositiota. Syyriassa pitkään kyteneet yhteiskunnalliset, uskonnolliset, kulttuuriset ja etniset ristiriidat ovat nyt purkautuneet väkivaltaisesti. Toiseksi Assadin omat toimet ja taipumattomuus reformeihin vaikeuttavat poliittisen ratkaisun syntymistä. Assad vastasi opposition vaatimuksiin käyttämällä voimaa, joten monella tapaa vastuussa ovat Syyrian hallinnon toimet. Kolmanneksi ulkopuolisten tahojen roolia ei voi korostaa liikaa: Iranin johtaman shiia-akselin ja Saudi-Arabian sunniliittouman toimet sekä suurvaltojen kuten lännen, Venäjän ja Kiinan poliittiset laskelmat mahdollistavat sodan jatkumisen. Kyse on monimutkaisesta intressivyyhdistä.

Kuinka väkivallan kierre tulisi katkaista?

On saatava tulitauko. Ulkopuolinen sotilaallinen interventio tai muu tuki oppositiolle pelkästään kiihdyttää sotaa. Lännellä ja Venäjällä on kansainvälisen oikeuden suomat mahdollisuudet luoda painetta Syyriaa kohtaan rauhanprosessin aloittamiseksi. Ratkaisu pitäisi löytyä YK:n turvallisuusneuvoston kautta. Aseiden vienti konfliktin osapuolille vain hankaloittaa tilannetta. Osapuolia pitäisi painostaa ja perustaa siirtymäkauden hallinto. Pitäisi laatia pitkäjänteinen suunnitelma, joka mahdollistaisi poliittiset reformit.

Tulitauon syntymisen esteenä ovat ensinnäkin suurvaltojen geopoliittinen taistelu alueen hallinnasta lännen ja toisaalta Venäjän ja Kiinan välillä. Shiiojen ja sunnien valtataistelu on myös osa konfliktia. Syyria nähdään mahdollisuutena päästä käsiksi Iraniin ja Libanonin Hizbollahiin. Samalla lännen heikot lamasta kärsivät hallitukset pyrkivät nostamaan kannatustaan konfliktin vanavedessä. Esimerkiksi presidentti Obama puhui USA:n omista geopoliittisista eduista konfliktin laajentamiseen liittyen, ei Syyrian. Talousahdingossa pyristelevät niin britit kuin Ranskankin sosialistinen demarihallitus. Toiseksi al-Assadilla ja hänen liittolaisillaan on pelko omasta henkilökohtaisesta turvallisuudesta. Assadilla ei ole suurta syytä luottaa lännen mahdollisiin lupauksiin. Kolmantena esteenä ovat opposition hajanaisuus, radikalisoituminen ja ääriliikkeiden rooli. Nyt ainoa taho oppositiosta, joka olisi ollut valmis neuvotteluihin, on syrjäytetty. Kummallakaan osapuolella ei ole siis halua neuvotteluihin. Sotilaallinen interventio vain pahentaisi kaaosta. Sitä paitsi, kuinka Assad yhtäkkiä saataisiin noin vain pois. Suojellaanko siiviileitä tuottamalla lisää uhreja?

Miten Suomen tulisi suhtautua?

Suomen linja on ollut ihan hyvä. Sotilaaallista interventiota tulee vastustaa ja ankkuroitua YK:iin, jonka kautta ratkaisut tulisi tehdä. YK:lla on kansainvälisen lain mukainen oikeus voimankäyttöön tarvittaessa. Kestävän ratkaisun löytämiseksi suurvallat on saatava saman pöydän ääreen. Jos Syyriaan isketään ilman kansainvälisen yhteisön yksimielisyyttä, on suuri todennäköisyys että taistelut vain kiihtyvät ja leviävät myös Syyrian ulkopuolelle. Suomi voisi tarjota omasta takaa rauhanvälittäjiä: Ahtisaaren ryhmä, maailman viisaat, Pekka Haavisto, Elisabeth Rehn… Neuvottelukokemus on Suomen voima. Suomi voi toimittaa humanitaarista apua pakolaisleireille.

Mitä kansainvälisen yhteisön tulisi tehdä?

Estää sodan laajeneminen ja olla laajentamatta sitä itse. Paljon apua siviileille saataisiin jo siitä, jos kaikki ne voimavarat, jotka menevät nyt lentotukialusten ja ilmavoimien siirtelyyn kohdennettaisiin humanitaariseen apuun. Lännen tuki Syyrian oppositiota aseistaville ja tukeville arabiliittolaisille on lopetettava opposition painostamiseksi neuvottelupöytään. Käyttämättömiä painostusmahdollisuuksia on. USA tukee Egyptin sotilasjohtoa aseellisesti ja myös muita liittolaisiaan Saudi-Arabiasta Israeliin. USA:lla on valtavat mahdollisuudet vaikuttaa muuttamalla talous- ja aseapupolitiikkaansa.

Onko sotilaallinen interventio oikeutettu?

Ei ole. Se voisi olla, mikäli siihen liittyisi selkeä näkymä poliittisen ratkaisun ja aselevon syntymisestä. Syyrian hallinnon kukistaminen edellyttäisi laajaa maasotaa. Sotilaallinen interventio edellyttäisi vähintään YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää. Nyt en tarkoita sitä, olisiko se poliittisesti tai moraalisesti oikein. Kyse on puhtaasti kansainvälisestä oikeudesta. Nyt valmisteltava rankaisuisku ei ole hyväksyttävä mistään näkökulmasta.

Miksi Venäjän ja Kiinan väitetään estävän ratkaisun syntymisen?

Kysymys voitaisiin asettaa myös toisin. On asetuttu tukemaan sotilaallisen intervention politiikkaa. USA haluaisi saada YK:n turvallisuusneuvoston oikeutuksen interventiolleen. Voitaisiin myös kysyä, miksi USA halvaannuttaa koko YK:n esittämällä sille vaatimuksia, jotka enemmistön on mahdotonta hyväksyä. Vaatimuksia, jotka ovat vaarallisia koko alueen turvallisuudelle ja kehitykselle. Nyt ollaan vetämässä Iran, Libanon ja ehkä myös Israel osaksi konfliktia. USA käy vaatimuksillaan korkean luokan propagandasotaa. Jos vastustaa USA:n politiikkaa, se ei tarkoita sitä, että asettuisi Venäjän sylikoiraksi. Venäjällä on toki myös omia intressejään, joita se ajaa. Ratkaisun esteenä on suurvaltojen geopoliittinen kilpailu alueella. Tilanne muistuttaa Irakin tapahtumia kymmenen vuotta sitten. Silloin sotaa vastustivat Venäjän ja Kiinan lisäksi myös Ranska ja Saksa. Onneksi Britanniassa tällä kertaa parlamentti päätti vastustaa iskua Syyriaan. Myöskään Saksa ei ole tukemassa hyökkäystä.

Mikä on Rauhanpuolustajien kanta?

Rauhanpuolustajien kanta perustuu pitkälle niihin edellä mainittuihin toimiin, joihin Suomen pitäisi ryhtyä. Sodan laajentuminen tulisi estää. Rauhanpuolustajat edellyttää, että Suomen hallitus toimii sodan laajentamisen estämiseksi ja poliittisen ratkaisun löytämiseksi myös osana kansainvälistä yhteisöä YK:ssa ja EU:ssa niiden jäsenenä. Tarvitaan rauhanvälitystä ja humanitaarista apua.

Miksi rauhanliikettä on syytetty passiivisuudesta?

Konflikti on hyvin monitahoinen, eikä rauhanliike halua asettua konfliktin kummankaan osapuolen puolelle. Rauhanliike vastustaa sodan eskaloitumista, joka seuraisi sotilaallisesta interventiosta. Ratkaisua ei ole löytänyt sen enempää suurvallat kuin yksittäiset pienemmät valtiot. Konfliktiin ei valitettavasti taida olla nopeaa ja helppoa ratkaisua.

Mitä yksittäiset ihmiset voisivat tehdä?

Järjestää mielenosoituksia ja vedota päättäjiin. Osallistutaan muiden yrityksiin tämän puolesta ja tuetaan rauhanomaista ratkaisua. Pitää pyrkiä parhaansa mukaan vaikuttamaan hallitukseen, poliittisiin puolueisiin ja päättäjiin. Jokainen voi myös tukea humanitaarista apua sodan uhreille antavia kansalaisjärjestöjä.