Mustan maailman kartoittaja

Trevor Paglen on yksi USA:n kiistellyimmistä älyköistä.

Trevor Paglen on kuvannut vakoilusatelliitteja ja salaisia aselaitoksia Nevadan autiomaassa sekä soluttautunut ylipainoisten palkkasotureiden joukkoon Afganistanissa. Hän paljasti myös ensimmäisten joukossa CIA:n terroriepäiltyjen maailmanlaajuiset kaappaukset. Toimittaja Jonas Vesterberg tapasi tämän yhden USA:n kiistellyimmistä älyköistä.

Asunto Manhattanin finanssialueen 20. kerroksessa, vain kivenheiton päässä Ground Zerosta, on valoisa ja tilava. Olohuone on täynnä kirjoja ja teknisiä valokuvaustarvikkeita. Trevor Paglen omisti aamun pääkirjoitusten ja analyysien kirjoittamiselle – Wikileaks-karuselli pyörii ja Washington Post -lehti on juuri julkaissut massiivisen selvityksensä USA:n armeijan kytkennöistä yksityisiin yrityksiin.

Tämä on tyttöystäväni asunto, hän sanoo anteeksipyydellen, kun ihailen vaikuttuneena maisemia.

Kuulin ensi kertaa Trevor Paglenista hänen kirjansa I Could Tell You But Then You Would Have to be Destroyed By Me julkaisemisen yhteydessä. Teos oli erikoinen yhdistelmä armeijan koulutushaaramerkkejä, joita symboloivista aselajeista monet toimivat Nedavan autiomaassa sijaitsevan myyttisen Area 51 -tukikohdan yhtedessä, sekä yksimetrisellä teleobjektiiveillä otettuja rakeisia valokuvia.

Yhdysvaltain kaikkein salaisimmista yksiköistä, joista monet toimivat Nevadan autiomaassa sijaitsevan myyttisen Area 51 -tukikohdan yhteydessä, sekä yksimetrisellä teleobjektiivillä otettuja rakeisia valokuvia. Paglenin kiinnostus Amerikan salaista puolustusektoria, »mustaa maailmaa», kohtaan alkoi teinivuosina:

»Isäni oli ilmavoimien lääkäri ja muutimme tukikohdasta toiseen. Minua kiehtoi varhain kaikki salailu: tutkin asioita ja siitä tuli harrastus.»

Ei ole liioiteltua väittää, että Trevor Paglen on ainutlaatuinen hahmo amerikkalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kotikentällä hän on taiteellaan ja teksteillään yksi salaisen sotilaallisen valtaeliitin radikaaleimmista kriitikoista.

»Käytän eri keinoja. Visuaalinen maailma on hyvä tapa tutkailla valtiosalaisuuksia käsitteellisesti, mutta demokratian ja suvereniteetin kysymyksiä käsittelen enemmän kirjoissani. Uskon, että eri esitystavoilla voi välittää erilasia asioita», hän sanoo.

Chicagossa suoritettujen taidekouluopintojensa jälkeen Trevor Paglen etsiytyi Berkeleyhin Californiaan väitelläkseen maantieteen tohtoriksi legendaarisen proferssori Allan Predin ohjauksessa. Predin avustuksella Paglen saattoi lähestyä maantiedettä kriittisesti.

»Tutkin vankiloiden autoritääristä maantiedettä, siis ihmisten näkyväksi ja näkymättömäksi tekemistä. Siitä askel sotilasmaailmaan ei ollut pitkä. Ongelma on, että saattaa helposti saada salaliittoteoreetikon tai sekopään maineen, kun siirtyy puhumaan näistä asioista. Mutta yhdennentoista syyskuuta jälkeen oli niin selvää, että kummallisia asioita tapahtuu. Tarvitsi vain lukea uutisraportointia rivien välistä», Paglen sanoo.

Torture Taxi -kirjassa Paglen ja toimittaja A. C. Thompson olivat ensimmäisten joukossa kartoittamassa CIA:n terroriepäiltyjen kaappauksia. Paglen loi yhdessä Institute for Applied Autonomy -järjestön kanssa Terminal air -verkkosivuston, joka on rakennettu fiktiiviseksi CIA-matkatoimistoksi. Lentokoneiden reittejä saattoi seurata reaaliajassa. Paglenin muut teokset ovat olleet esillä näyttelytiloissa Euroopassa ja USA:ssa, ja ne sisältävät tuhansia sotilashankkeiden nimiluetteloita, valokuvia CIA-lentokoneista ja laittomista vankiloista sekä agenttien valheellisten henkilöllisyyspapereiden kopioita.

Yhdessä kuvassa, joka sisältyy sarjaan »The Other Night Sky», näytetään suurenmoinen kalliomaisema läntisessä USA:ssa. On hiljaista, ja tunnelma on rauhaisa, lähes maaginen. Yötaivaalla näkyy valkoinen viiva. Se voisi olla tähdenlento tai komeetta.

»Itse asiassa se on vakoojasatelliitti. Kun kartoitin CIA:n lentoja, sain yhteyden joukkoon amatööritähtitieteilijöitä, jotka olivat keksineet tavan jäljittää vakoojasatelliittien kiertoratoja. Sen pitäisi olla mahdotonta, mutta on siis itse asiassa mahdollista kuvata jotakin, jota virallisesti ei ole olemassa», hän nauraa.

Näiden luontokuvien takana on myös syvempi tarkoitus.

»Ajatteluni liittyy valokuvauksen historiaan armeijassa. Meksikon sodan jälkeen amerikkalaisten armeija lähetti uraauurtavia valokuvaajia, kuten Carleton Watkinsin ja Timothy O’Sullivanin, kartoittamaan valloitettua maata. Näen heidät eräänlaisina 1800-luvun vakoilusatelliitteina, heillä oli sama tarkoitus. Sitten on mahdollista seurata valokuvaa historiallisesti liiketutkimukseen ja stroboskooppiseen valokuvaukseen, jolloin käy ilmi, että samaa laukaisumekanismia, jota käytettiin stroboskooppisessa valokuvauksessa, voitiin käyttää ydinaseiden laukaisimissa. Näetkö miten valokuvaus ja aseteknologia ovat sukua toisilleen?»

Trevor Paglen poimii iPhone-puhelimeni pöydältä.

»Kuten tämä piiri, joka ohjaa kameraasi iPhonessa. Sitähän ei keksitty tätä tarkoitusta varten vaan sotilaallisiin sovellutuksiin. Voi siis sanoa, että osallistun perinteeseen, suurenmoiseen Amerikan Lännen kuvaamishankkeeseen, mutta samalla vangitsen tämän perinteen kehityksen vakoilusatelliitteihin, ja samalla vakoilusatelliitit kuvaavat minut. Se on eräänlainen käsitteellinen kolmoisvoltti. Vakoojasatelliiteista otetut valokuvat voi luonnollisesti tulkita poliittisiksi, mutta luulen, että perustava kysymys jota haluan painottaa on: miten tiedämme sen minkä tiedämme – ja sen kysymyksen esittäminen visuaalisesti eikä vain filosofisena abstraktiona.»

Abstraktioista ei kuitenkaan ole kyse kirjassa Blank Spots On the Map. Paglen tarttuu perinpohjaisesti salaiseen globaaliin maantieteeseen, jonka USA:n sotilaspiirit ovat rakentaneet. Siihen kuuluvat lainoppineet portinvartijat ja yksityiset yritykset, jotka tienaavat veronmaksajien kustannuksella tuottoisilla sopimuksilla – Washington DC:n lähiöissä sijaitsevat puolustusteollisuudet, jossa lasijulkisivujen edustalla on jättimäisiä parkkipaikkoja täynnä kiiltäviä Lexuksia.

»Tänään yksityiset yritykset hoitavat koko sotalogistiikan. Sopimuksilla palkatut haastattelevat vankeja salaisissa vankiloissa ja yksityiset yritykset tuottavat tiedustelutietoa jopa presidentille. On olemassa suuri intressiristiriita tämän julkisen sektorin yksityistämisessä, ja se on demokraattinen ongelma. Kapitalismin logiikka poikkeaa logiikasta, jonka pitäisi ohjata näitä kansalaisuuteen liittyviä instituutioita», Paglen väittää.

Silloin tällöin yhteyteen hakeutuvat mustan maailman sisällä toimivat henkilöt, jotka haluavat kertoa kokemuksistaan. Paglen alleviivaa tarkasti, että kyse on useimmiten »tavallisista» ihmisistä, jotka toimivat melko banaalisti rataksina jättimäisessä koneistossa: ohjelmointiasiantuntijoita, insinöörejä ja matemaatikkoja. Mutta ne, jotka ovat sekoittuneet kaappauslentoihin, eivät halua puhua hänen kanssaan, ehkä ymmärrettävistä syistä. Kysyn, miten ihminen pystyy yhdistämään elämän, jossa yhtenä päivänä lennetään maailman ympäri kaappaamassa ihmisiä ja seuraavana eletään perheen kanssa lähiössä – käydään suurissa ostoskeskuksissa shoppailemassa tai viedään lapset päiväkotiin.

»Se on absurdia. Siitä huolimatta, että taistelemme kahdessa sodassa samanaikaisesti, tästä puuttuu kaikki fyysiset viitteet USA:ssa. Se helpottaa sekä sodan aloittamista että poikkeuksellisen paljon sotiin keskittyneen ulkopolitiikan ylläpitämistä. Mutta kaikki USA:n ulkopuolelle matkaavat näkevät vaikutukset. Amerikkalaiset yrittävät tietoisesti manipuloida ja kontrolloida visuaalista maisemaa.»

»Mustan maailman» palkkalistoilla on neljä miljoonaa ihmistä, ja työntekijöiden joukko on itse asiassa suurempi kuin koko USA:n avoimen siviilihallinnon, joka työllistää alle kaksi miljoonaa ihmistä. Mutta emmekö kuitenkin Barack Obaman valtaannousun myötä näe muutosta sekä salailun että juridisten kiistanalaisuuksien vähenemisenä?

»Päinvastoin. Musta budjetti on suurempi kuin koskaan. Kaappausohjelmia ei ole pysäytetty, salaiset vankilat ovat yhä olemassa. Obaman liberaali imago antaa hänelle maastoutumisedun, joka mahdollistaa vielä pahempia asioita. Hän väittää esimerkiksi, että perustuslaki suojaa valtionsalaisuuksia, mikä on vaikeampi argumentti kohdata kuin Bushin asetukset [ns. executive order -päätökset, jotka kongressin on mahdollista kumota]. Siten se on suurempi uhka avoimuutta vastaan USA:ssa», hän selittää.

Trevor Paglenille ei ole ongelma myöntää olevansa idealisti, joka uskoo toisenlaisen yhteiskunnan rakentamisen olevan mahdollista. Paglenin mukaan salaisen maantieteen hanke on vesittänyt Amerikan perustuslain ja tehnyt USA:n omasta historiasta valtiosalaisuuden, mikä muodostaakin hänen mukaansa perustavanlaatuisen uhan demokratiaa vastaan.

»On olemassa mahdollisuuksia muutokseen, mutta juuri nyt se on USA:n osalta vaikeaa. Sillä en tarkoita, että tässä olisi jokin salaliitto. Poliitikot käyttävät hyväkseen ihmisten pelkoja ja jopa rasismia. Kukaan ei halua olla ‘pehmeä terroria kohtaan’, aivan kuten kaikki ovat halunneet asettua ‘tiukasti rikoksia vastaan’ sitten Nixonin valtakauden. Näistä lausunnoista tulee itsestäänselviä, ja niitä on hyvin vaikea problematisoida tai kyseenalaistaa.»

USA:n musta budjetti on jo yli 50 miljardia dollaria vuodessa – summa ylittää koko Kiinan asevoimien vuosimenot.

»Kaikki kapitalistiset maat tuottavat ylijäämiä. Jos ne investoidaan palveluihin kuten sairaaloihin, ihmisistä tehdään osallisia. Mutta jos sen sijaan rakennat ohjuksia ja kaivat ne maahan, viet ihmisiltä heidän osallisuutensa ja toimit siis hyvien instituutioiden rakentamisen vastaisesti. Tämä osoittaa, miten kapitalismi voi liikkua eri suuntiin, jos verrataan keskenään USA:ta ja Länsi-Eurooppaa», Paglen kertoo.

Paglenin uusimmat hankkeet ovat impressionistisia. Ne pyörivät ajan käsitteen ympärillä. Hän yrittää kuvittaa niitä hetkiä, jolloin olemme inhimillisen ymmärryksen rajalla.

»Aika on minulle pakkomielle, se miten elämme vastakkaisten ajan mittaamisen tapojen kanssa samalla kertaa. Ihminen elää yhä pidempään, mutta inhimilliset toimenpiteet tapahtuvat yhä nopeammin – kuten finanssimarkkinoilla, tutkimuksessa ja armeijassa. Meidät sijoitetaan asiayhteyksiin, joissa joudumme kantamaan useita kapitalismin aspekteja. Ja se on todella epävakaa tilanne.»

Jonas Vesterberg

Suomentanut Otto Bruun

Jonas Vesterberg on Philadelphiassa asuva vapaa kirjoittaja ja kääntäjä. Yhteys: info@perfectswedish.com

Linkit:

Trevor Paglenin kotisivu: www.paglen.com

Terminal Air: www.appliedautonomy.com/terminalair/index.html

Lisää luettavaa:

Paglen, Trevor & Thompson, A. C.: Torture Taxi – On the Trail of CIA:s Rendition Flights. Melville House, 2006.

Paglen, Trevor: I Could Tell You But Then You Would Have to be Destroyed by Me: Emblems from the Pentagon’s Black World. Melville House, 2008.

Paglen, Trevor: Blank Spots on the Map: The Dark Geography of the Pentagon’s Secret World. Dutton, 2009.