Länsi tukee arabimaissa demokratiaa ja hyvää hallintoa…

Arabimaiden köyhimmässä maassa Jemenissä kansa on lähtenyt kaduille vaatimaan oikeudenmukaisuutta. Länsimaat kuitenkin tukevat presidenttiä, joka lähettää tankit heitä vastaan. Miksei tästä kansannoususta tiedetä Suomessa mitään?

Vastikään julkaistussa YK:n arabimaiden kehitysraportissa tuotiin esiin arabimaiden heikko menestys kansalaisvapauksien, hyvän hallinnon ja oikeusvaltion luomisessa. Raportissa ei kuitenkaan käsitellä länsimaiden merkitystä autoritääristen hallitusten tukijoina. Hyvä esimerkki tällaisesta arabimaasta on Jemen.

Suomessakin Jemenin uutisointi keskittyy kidnapattuihin länsimaisiin turisteihin ja al-Qaidan uhkaan. Niinpä maa on saanut vapaasti käydä sotaa omia kansalaisiaan vastaan. Jemenin Darfuriksi kutsutulla pohjoisen shiia-alueella on vuodesta 2004 käyty jo kuusi täysimittaista sotaa väestöä vastaan. Etelän maakunnissa puolestaan väestö vaatii YK-raportin tavoitteiden mukaisesti demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta vastassaan poliisi ja armeija. Viime kuukausina mielenosoituksissa on kuollut kymmeniä ihmisiä, ja satoja on ollut pidätettyinä ja suljettuina tilapäisleireihin vankiloiden täytyttyä hallituksen vastustajista. Pohjoisen sotatoimet ovat synnyttäneet 150 000 sisäisen pakolaisen tulvan.

Arabian niemimaan kärjessä sijaitseva Jemen on koko niemimaan väkirikkain mutta köyhin maa. Tasavaltalaisen Jemenin öljytulot ovat vaatimattomia verrattuna alueen sulttaani- ja kuningaskuntiin. Virallisten lukujen mukaan nuorisotyöttömyys on 35 prosenttia, mutta todellisuudessa valtaosa nuoresta sukupolvesta on vailla työtä. Jemenin johdossa on presidentti Ali Abdulla Saleh, ensin Pohjois-Jemenin presidenttinä ja kahden Jemenin yhdistyttyä vuonna 1990 Jemenin tasavallan vaaleilla valittuna valtionpäämiehenä. EU:n vaalitarkkailijat ovat vaalien yhteydessä antaneet puhtaat paperit valtapuolueen väärennöksille ja julistaneet Salehin demokratian takuumieheksi. Länsimaat eivät ole sanottavammin myöskään tuominneet sodasta ja mellakoista kirjoittaneiden sanomalehtien sulkemista tai toimittajien ja aktivistien pidätyksiä.

Salehin hallinnolle on tyypillistä syvälle ulottuva korruptio, suosikkijärjestelmä ja väärinkäytökset. Eliitti kanavoi öljytulot oman vaurautensa kasvattamiseen ja ulkomaisista avustuksista kuoritaan kermat päältä. Etelän maakunnissa suuttumusta on lisäksi herättänyt valtion virkojen epätasainen jakaminen, valtapuolueen suhteeton asema sekä oikeuslaitoksen korruptio. Protestia yhdistävä Etelän liike lähti liikkeelle keväällä 2007 armeijasta syrjäytettyjen etelän sotilaiden aloitteesta. Heidän rinnalleen tulivat nuorten työttömien liike ja monet muut kansalaisvapauksia ja reilua hallintoa vaativat ryhmät ja yksilöt. Liike kattaa nyt jo kaikki entisen Etelä-Jemenin maakunnat ja sillä on laajaa tukea myös pohjoisessa. Osa liikettä haluaa irrottaa etelän Sanaan hallinnosta. Pontta näille vaatimuksille on saatu muun muassa siitä, että nykyisistä öljyvaroista valtaosa on etelän alueella.

Vastustajien saattaminen taistelemaan toisiaan vastaan on taktiikka, josta Saleh on tullut tunnetuksi 30-vuotisen hallintonsa aikana. Jihadistien värvääminen taisteluihin shiioja vastaan ei ole ollut vaikeaa, kun taisteluja on perusteltu islamin puolustamisena; jihadistien parissa suositut wahhabismi ja salafismi leimaavat shiiat islamiin kuulumattomiksi. Vastineeksi Saleh on vapauttanut vankiloissa olleita terroristeja ja antanut näille resursseja ja mahdollisuuden jatkaa toimintaansa ulkomailla. Erityistä närää Yhdysvalloissa on herättänyt Jemenin vuosina 2002–2005 käytössä ollut “dialogiohjelma”, jossa uskonnon avulla pyrittiin saattamaan vankiloissa olevia terroristeja palaamaan kaidalle tielle. Amerikkalaiset katsoivat ohjelman olevan peitetoimi terroristien vapauttamiseksi ennen aikojaan.

Tästä huolimatta Yhdysvallat pitää presidentti Salehia liittolaisenaan terrorismin vastaisessa sodassa. CIA on silloin tällöin saanut suorittaa terroristien likvidointeja Jemenin maaperällä, ja jemeniläiset ovat tehneet muutaman näyttävän pidätyksen. Kansainvälisen al-Qaidan johtomiesten kanssa Saleh on samanaikaisesti sopinut, että verkosto saa häiriöttä toimia maassa mikäli hallintoa vastaan ei hyökätä. Häärääminen amerikkalaisten kanssa on riski, jonka takia on hyvä turvata selustansa.

Vuoden alussa Saudi-Arabian ja Jemenin terroristiverkostot liittyivät yhteen muodostaen Arabian niemimaan al-Qaidan, APAQ:n. Jemen on houkutteleva maaperä sekä koulutukselle että rekrytoinnille. Puutteellinen lainsäädäntö estää terrorismin rahoittamisen tai ulkomailla tapahtuviin iskuihin osallistumisen tuomitsemisen. Valtava nuorisotyöttömyys takaa tyytymättömien nuorten reservin, josta käännyttää vapaaehtoisia muun muassa Irakin itsemurhaiskuihin. Tärkein syy al-Qaidan viihtymiseen Jemenissä lienee presidentti Salehin käytäntö antaa uskonsotureille vapauksia osana poliittista pelaamistaan.

Muutama päivä verilöylyyn päättyneen mielenosoituksen jälkeen viime kesänä Yhdysvaltain hallinnon edustaja kenraali David Petraeus ja Britannian pääministerin Gordon Brownin erikoislähettiläs tekivät vierailun maan pääkaupunkiin Sanaahan. He lupasivat presidentti Salehille tukensa “Jemenin turvallisuuden ja vakauden takaamiseksi”. Lupausten katteeksi Yhdysvallat lahjoittaa Salehin hallinnolle lisää sotilasapua jo ennestään luvatun 100 miljoonan dollarin talous- ja sotilasavun lisäksi. Jokin aika sitten Saleh allekirjoitti miljardin dollarin asekaupat Venäjän kanssa.

Jemeniä on kutsuttu kleptokratiaksi, valtioksi jota johtavat varkaat ja joka on olemassa varkaita varten. Toinen osuva ilmaus puhuu valtiovallasta Jemenissä mafiana, jolla on omat ilmavoimat. Jokin aika sitten Yhdysvalloissa paljastui lahjusvyyhti, jossa amerikkalainen telealan yritys oli antanut huippuvirkamiehille miljoonan dollarin lahjukset. Heidän joukossaan oli presidentin poika Ahmed, jonka tämä on nimennyt vallanperijäkseen. Ahmed toimii presidentin omien erikoisjoukkojen ja tasavaltalaiskaartin komentajana ja istuu johtavan maahantuontiyrityksen johdossa. Hallinnon ja armeijan valtaeliitille on tyypillistä osallisuus johtavissa suuryrityksissä ja jonkinasteinen sukulaisuussuhde presidentti Salehiin.

Jemenin kansalaisaktiivisuus sotii vastaan YK-raportissakin esiin nousevaa mielikuvaa uskonnon ja autoritäärisen järjestelmän passivoittamista kansalaisista, joiden valtiovalta on läpeensä mätä mutta jolle ei omin ponnistuksin tehdä mitään. Länsi lähettää väärän viestin koko arabimaailmalle, kun se tukee demokratialiikkeen sijaan hallitsijaa, jonka kädet ovat tahriintuneet omien kansalaisten vereen. Al-Qaidan lyömiseksi Jemenissä tarvitaan valtiota, joka takaa kaikille kansalaisille tasaveroiset oikeudet ja käyttää kehitysmiljoonat ja öljytulot köyhyyden poistamiseen. Jemenin kaaokseen ajautumisen estäminen ja terrorismin kasvualustan kitkeminen ovat koko alueen turvallisuudelle tärkeitä tavoitteita, mutta länsi pelaa nyt korttinsa väärän miehen varaan.

Susanne Dahlgren
Akatemiatutkija
Helsingin yliopiston tutkijakollegium