Lähi-idän ydinaseeton vyöhyke – valtioita patistetaan neuvottelupöytään

Lumisen Helsingin piti olla joulukuussa tapahtumapaikkana historialliselle Lähi-idän ydinaseetonta vyöhykettä käsittelevälle konferenssille. Tavoitteena oli aloittaa yksi tärkeimmistä neuvotteluprosesseista rauhan saavuttamiseksi Lähi-itään. Kokoushuoneet jäivät kuitenkin tyhjiksi, sillä alueen valtioiden hallitukset eivät tulleet paikalle.

Hallitusten sijaan noin 40 kansalaisjärjestöjen edustajaa ympäri maailmaa kokoontui Helsinkiin suomalaisten rauhanjärjestöjen kutsumana. Tavoitteena oli pohtia kansalaisjärjestöjen roolia rakennettaessa Lähi-itää ilman joukkotuhoaseita (The Middle East without Weapons of Mass Destruction – Civil Society Input – The Way Forward).

Seminaarin osallistujat olivat vihaisia ja turhautuneita, sillä konferenssin, jonka koollekutsujina ovat YK:n pääsihteeri, Iso-Britannia, Venäjä ja Yhdysvallat, järjestäminen vaikutti siirtyneen hamaan tulevaisuuteen, vaikka virallisen sanamuodon mukaan kyse on vain ajankohdan tarkistuksesta. Kansalaisjärjestöseminaariin osallistuneet pyrkivät luomaan uusia ja innovatiivisia tapoja, joilla painostaa Lähi-idän valtioiden hallituksia tukemaan konferenssin järjestämistä mahdollisimman pian.

Uraauurtavaa työtä kansainvälisten ydinsulkusopimusneuvotteluiden edistämiseksi tehnyt Egyptin ulkoasiainneuvoston (ECFA) erityislähettiläs Mohamed I. Shaker oli seminaarin ensimmäinen puhuja. Hän ei voinut jäädä seminaariin koko viikonlopuksi, sillä hänen piti palata takaisin Egyptiin äänestämään maan uudesta perustuslaista.

Paljon avoimia kysymyksiä

Shaker muistutti, että aihe on räjähdysherkkä ja ECFA suhtautuu konferenssin lykkäämiseen kriittisesti. Lykkäämisen viralliset syyt olivat Lähi-idän tämänhetkinen tilanne sekä tosiasia, etteivät Lähi-idän alueen valtiot ole päässeet yksimielisyyteen konferenssin lähtöasetelmasta ja päämääristä. Itse asiassa nämä seikat vain osoittavat konferenssin tarpeellisuuden. Israelin hyökkäys Gazaan ja sen jälkiseuraukset, Iranin ydinohjelmaan liittyvä kiista ja maahan mahdollisesti kohdistuvat sotatoimet ovat asioita, joista on erityisesti voitava keskustella. Nämä seikat myös puoltavat voimakkaasti sitä, että vähintäänkin valmistelevat työt ydinaseettoman vyöhykkeen rakentamiseksi aloitettaisiin.

Shakerin mukaan tulevassa konferenssissa on keskusteltava avoimesti myös siitä, mitkä valtiot ovat hankkeessa mukana ja millaisia aseita kielto koskee. Onko esimerkiksi Turkki sopimuksessa mukana vai ei? Sisältyykö siihen myös radiologisten aseiden tai joukkotuhoaseiden laukaisujärjestelmien, kuten siihen soveltuvien ohjusten, kieltäminen? Kansainvälinen oikeus tarjoaa useita erilaisia keinoja joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen muodostamiseksi, mikäli kaikki alueen valtiot vain pitävät aiemmista sopimuksista kiinni. Keskeisistä sopimuksista voidaan mainita muun muassa ydinkoekieltosopimus, biologisten ja kemiallisten aseiden kieltosopimus, yleissopimus ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista, Afrikan ydinaseetonta vyöhykettä koskeva Pelindaban sopimus, YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1540 (joka asettaa velvoitteita hyväksyä tehokkaita lakeja ja tarkastuksia joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi) ja ydinsulkusopimuksen lisäpöytäkirja.

Problemaattinen Israel

Jotta yksikään Lähi-idän alueen valtioista ei käyttäisi joukkotuho- tai ydinaseita toista valtiota vastaan, tarvitaan uusia, kansainvälisiä, vakautta lisääviä keinoja, ja jo olemassa olevia on parannettava nykyisestä. Konferenssin tavoitteena onkin päästä yksimielisyyteen siitä, millaisia mekanismeja tällaisen ydin- ja joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen perustamiseksi tarvitaan. Mutta jo se, että alueen valtioiden edustajat edes istuisivat saman pöydän ääreen, lisäisi kansalaisten luottamusta ja yleistä turvallisuuden tunnetta Lähi-idän alueella.

Seminaarissa toistuvasti esitetty kysymys ei ollut kuitenkaan se, millaisia asioita konferenssissa on käsiteltävä, vaan se, millä edellytyksillä konferenssi ylipäänsä olisi mahdollista järjestää. Jotkut osallistujista uskoivat, ettei Israelilla ole missään vaiheessa ollut edes aikomusta tulla mukaan. Maan parlamentin Knessetin entinen jäsen Issam Makhoul kertoi, ettei kyse ole pelkästään alueen valtioiden suhteisiin liittyvistä kysymyksistä vaan myös siitä, että koollekutsujienkin on pystyttävä ottamaan etäisyyttä suhteessa Israeliin. “Yhdysvallat ei ole osa ratkaisua vaan pikemminkin osa itse ongelmaa, sillä se tukee Israelin vastahakoista politiikkaa”, Makhoul sanoi.

Israelin väite, jonka mukaan Iranin ydinase on välitön uhka Israelin olemassaololle, ei myöskään pidä Makhoulin mukaan paikkaansa. Israelin näkökulmasta todellinen ongelma on se, että Iranin mahdollinen ydinase rikkoo Israelin aseman Lähi-idän ydinasevaltana. “Mikäli Israel ei tule Helsinkiin, on israelilaisten edistysmielisten tuotava Helsinki Israeliin”, Makhoul esitti. Makhoul onkin mukana perustamassa israelilaista kansalaisliikettä, jonka tavoitteena on Lähi-idän alueen joukkotuhoaseeton vyöhyke. Liikkeen edustajien on tarkoitus kokoontua Haifassa maaliskuussa 2013.

Pelko Iranin sodasta elää

Iranilaissyntyinen, Saksassa asuva akateemikko ja kansalaisjärjestöaloite Conference on Security and Cooperation in the Middle East -hankkeen tiedottaja Mohssen Massarrat piti Yhdysvaltain hegemonisia päämääriä keskeisimpinä syinä konferenssin lykkääntymiseen. Jos konferenssi pidettäisiin, se estäisi sodan syttymisen ja lisäisi Israelinkin turvallisuutta. Tätä väitettä tuki myös Yhdysvaltain rauhanneuvoston edustaja, iranilaissyntyinen Bahman Assad, jonka mukaan Yhdysvallat tavoittelee edelleen vallanvaihtoa Iranissa, ja Iranin ydinase-epäilyä verukkeena käyttäen “kaksi ydinasevaltiota [Yhdysvallat ja Israel] uhkaa ydinaseetonta valtiota [Iran] sodalla”.

Näiden Lähi-idästä kotoisin olevien ihmisten puheenvuorot ilmensivät konferenssin lykkäämisestä johtuvaa yleistä suuttumusta. Puheista oli nähtävissä myös pelko siitä, että sota Irania vastaan näyttää väistämättömältä.

Syvästi turhautuneista alkupuheenvuoroista huolimatta seminaari jatkui levollisesti keskustellen siitä, millaisia avauksia keskinäisen luottamuksen ja kaikkia hyödyttävän yhteistyön rakentamiseksi on tehtävä. Konferenssissa luonnosteltiin ja hyväksyttiin yhteisymmärryksessä päätöslauselma, joka esitettiin ensimmäisenä ulkoministeri Erkki Tuomiojalle päätöspäivänä. Seminaarin jälkeen se on tarkoitus toimittaa ydinasekonferenssin koollekutsujille (Yhdysvallat, Britannia, Venäjä ja YK:n pääsihteeri), Lähi-idän alueen valtioiden hallituksille sekä kansalaisjärjestöille. Kutakin toimijaa pyydetään omalta osaltaan edistämään konferenssin toteutumista. Seminaarissa hyväksyttiin myös luonnos toimintasuunnitelmaksi hankkeen edistämiseksi jatkossa.

Australialaisen akateemikon Nicholas Taylorin mukaan usein unohdetaan, että vaikka valtiot ovat sopimusten tekijöitä, kansalaisyhteiskunta voi patistaa valtioita neuvottelupöytiin, jotta sopimuksia syntyisi. Susi Snyder IKV Pax Christi -järjestöstä puolestaan pyysi osallistujia pohtimaan uusia kannustimia, joiden avulla Lähi-idän alueen asukkaita voidaan aktivoida tukemaan joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen muodostamista. Hän lisäsi, että yhteiset hankkeet kasvattavat alueen inhimillistä turvallisuutta.

Rokkia ohjuksia vastaan

Kansalaisjärjestöjen tehtävänä nähtiin paitsi myötävaikuttaminen itse konferenssin järjestämiseen, myös erilaisten yhteistyö- ja kannustinhankkeiden tukeminen Lähi-idän alueella. Hankkeet voivat yhdistää ihmisiä kansalaisuudesta ja kansallisuudesta riippumatta. “Rokkia ohjuksia vastaan” on idea, jossa valtioiden rajan läheisyydessä järjestettäisiin rock-konsertteja, jolloin ihmiset rajan molemmin puolin voisivat kokoontua tanssimaan yhdessä. Myös vesivaroihin, energiaan ja ihmisten tarpeisiin liittyvät hankkeet nähtiin tärkeinä.

Nasser Burdestani, International Campaign to Abolish Nuclear Weapons (ICAN) -kampanjan edustaja Bahrainista, antoi energiaa seminaarin osallistujille kertomalla työstä, jota alueella on ydinaseista luopumiseksi tehty. ICANin Lähi-idän alueen kampanjoijat kääntävät kampanjamateriaalit arabian, heprean ja persian kielille. ICANin arabiankielisellä Facebook-sivulla on jo 48 000 tykkääjää, vaikka asiasta ei ole juuri lainkaan keskusteltu julkisuudessa Iranin ydinohjelmaa lukuun ottamatta. Tavoitteeksi asetettiinkin, että kaikki joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen perustamiseeen liittyvät julkaisut julkaistaan internetissä jokaisella Lähi-idän alueen kielellä.

Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja päätti seminaarin painottamalla kansalaisyhteiskunnan merkitystä ja sitoutuneisuutta aseidenriisuntaan ja turvallisempaa maailmaa rakentaviin hankkeisiin. Tuomioja kertoi, että konferenssia suunnittelemassa ollut tunnustelija Jaakko Laajava on hyvin kiitollinen hankkeen saamasta tuesta ja aiheesta järjestetyistä tapahtumista. Tuomiojan mukaan emme ole koskaan olleet niin lähellä tavoitetta Lähi-idän joukkotuhoaseettoman vyöhykkeen saavuttamiessa kuin nyt.

Monelle meistä haaveen toteutuminen vaikuttaa kuitenkin edelleen olevan utopiaa, ainakin niin kauan kuin poliittista tahtoa asian eteenpäin viemiseksi ei ole. Käytännössä poliittinen tahto tarkoittaa, että kaikki alueen valtiot ilmoittavat osallistuvansa konferenssiin ja päättävät milloin se pidetään. Mikäli tätä tahtoa ei löydy, tulevaisuus näyttää varsin synkältä.

Xanthe Hall

Kirjoittaja toimii ydinaseriisuntakampanjoijana Saksan Lääkärit ydinsotaa vastaan (IPPNW) -järjestössä Berliinissä.

Suomentanut Erkka Laitinen