Kehitysyhteis­työntekijät pois länsisaharalais­leireiltä

Espanjan hallitus on päättänyt yksipuolisesti evakuoida kaikki kehitysyhteistyöntekijänsä Polisarion ylläpitämiltä länsisaharalaisten pakolaisleireiltä Tindoufista Algeriasta. Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi YK ei näe syytä evakuoida avustustyöntekijöitään.

Tuhannet länsisaharalaiset joutuivat äkillisesti jättämään kotinsa ja omaisuutensa ja suuntaamaan kohti Länsi-Saharan autiomaata. Syynä oli Marokon vihreän marssin kautta toimeenpanema miehitys vuonna 1975. Autiomaassa pakolaisia pommitettiin napalmilla ja valkoisella fosforilla. Marokon kuningas Hassan II:n tarkoituksena oli pyyhkiä heidät maan kamaralta. Sen johdosta Polisario-rintama pyysi algerialaisilta viranomaisilta suojelua länsisaharalaisille siviileille. Algerian hallitus myönsi tarkoitukseen alueen Tindoufin kaupungin läheltä, jotta siviiliväestö voisi suojautua marokkolaisten Mirage-lentokoneilta.

Tuhannet länsisaharalaiset asuvat edelleen pakolaisleireillä Tindoufissa. He joutuvat selviytymään kuivassa autiomaassa, jossa elämä on lähes mahdotonta. Lämpötila on kesäisin jopa 55 astetta ja voi talvella laskea jopa nollaan. Asukkaiden selviytyminen riippuu täysin kansainvälisestä avusta, jonka turvin pakolaisleireissä on onnistuttu luomaan elämisen edellytykset. Koko kansalle on järjestetty toimeentulo ja tarpeellinen infrastruktuuri, kuten kouluja, sairaaloita ja hallinnon rakenteet.

Leirit ovat piikki Marokon lihassa, koska ne antavat kasvot länsisaharalaisten taistelulle alueen laitonta miehitystä vastaan. Marokko on aina yrittänyt väittää, että pakolaiset on “siepattu” ja ovat ikään kuin Polisarion vankeina leireillä. Propaganda ei ole tehonnut eikä kukaan ota Marokkoa vakavasti.

Sittemmin Marokko on muuttanut strategiaansa. Nykyään se väittää, että leirit ovat al-Qaidan vaikutuspiirissä ja vaarallisia paikkoja länsimaalaisille. Leirien turvallisuuden puolesta puhuvat länsimaalaisten, heidän joukossaan suomalaisten, toistuvat vierailut.

Marokko sieppausten takana?

Marokon salainen palvelu yritti oikeuttaa länsisaharalaisten pakolaisleirien eristämisen sekaantumalla kolmen Rabunin (Tindoufin länsisaharalaisten pakolaisleirien hallinnollinen keskus) avustustyöntekijän sieppaamiseen lokakuussa 2011. Polisarion kansallisen sihteeristön jäsen ja puolustusministeri Mohamed Lamine Buhali on osoittanut, että Marokon tiedustelupalvelu on espanjalaisten avustustyöntekijöiden Ainoa Fernández Rincónin ja Enric Goyalonsin sekä italialaisen Rossella Urrun viime lokakuussa pakolaisleireillä tapahtuneen sieppauksen takana.

Mohamed Lamine Buhali kertoi Polisarion hallussa olevan Länsi-Saharan alueella Tifaritissa liikkeen 13. kongressissa: “Marokon tiedustelupalvelu yllättyi, kun vangitsimme sieppaajien ryhmän jäseniä. Peläten, että totuus paljastuisi, marokkolainen uutispalvelu MAP kiirehti julkaisemaan uutisen, että sieppaajien ryhmä kuuluu Maghrebin alueen al-Qaidaan.”

Operaatiosta on ottanut vastuun uusi ryhmä nimeltä MUJAO, liike Länsi-Afrikan yhtenäisyyden ja jihadin puolesta. Ryhmästä ei ole kuultu koskaan aikaisemmin.

Isku oli ensimmäinen ja ainoa, jonka kohteeksi ovat joutuneet länsisaharalaisten pakolaisten kansainväliset ystävät. Sen jälkeen leireillä on vahvistettu turvallisuussäännöstöä yhteistyössä algerialaisten viranomaisten kanssa. Lukuisten neuvottelujen ja useita kuukausia kestäneen vankeuden jälkeen avustustyöntekijät vapautettiin lopulta heinäkuussa. Espanja lähetti lentokoneen noutamaan heitä selittämättä sen enempää vapautuksen yksityiskohtia.

Länsisaharalaiset Tindoufin pakolaisleireillä ja vapautetuilla alueilla juhlivat sitä, että siepatut palasivat koteihinsa terveinä useiden kuukausien vankeuden jälkeen. Mutta riemu ei kestänyt kauan, sillä tasan kaksi viikkoa myöhemmin Espanjan hallitus päätti yksipuolisesti lähettää lentokoneen pakolaisleireille kotiuttaakseen kaikki espanjalaiset avustustyöntekijät, jotka työskentelivät pakolaisleirien hankkeissa. Heitä ei varoitettu etukäteen. Syynä oli epäilys “välittömästä sieppauksen vaarasta” pakolaisleireillä. Tätä tietoa ei jaettu sen enempää länsisaharalaisten kuin Algeriankaan kanssa, vaikka Algeria on vastuussa sekä heidän että pakolaisten turvallisuudesta.

Espanja veti avustustyöntekijät

Espanjalaisten Länsi-Sahara-solidaarisuusliikkeen järjestöt ja Polisario tuomitsivat toimenpiteen heti. Polisario pyysi välittömästi selitystä Espanjan hallituksen yllättävästä päätöksestä ja sen pikaisesta täytäntöönpanosta. Espanjalainen solidaarisuusliike reagoi päätökseen nopeasti ja päätti järjestää solidaarisuusmatkan leireille 7.–11. elokuuta – kyseenalaistaen näin “sieppauksen muodostamaa uhkaa”. Solidaarisuusmatkan osanottajat tapasivat YK:n alaisten järjestöjen kuten UNHCR:n, Minurson ja Unicefin edustajia, jotka vakuuttivat heille, etteivät he jätä pakolaisia ja että Espanjan hallitus on tehnyt päätöksen liian hätäisesti ja yksipuolisesti.

Espanjalaiset solidaarisuusjärjestöt halusivat matkallaan osoittaa luottamuksensa länsisaharalaisten ja algerialaisten viranomaisten turvallisuustoimiin. Järjestöt ilmaisivat näin tukensa vetoomukselle avustustyöntekijöiden poisvetämistä vastaan. Toimi saattaa johtaa monien leireillä toteutettavien hankkeiden lopettamiseen.

Espanjan hallituksen päätös vaarantaa kansalaisjärjestöjen yhteistyöhankkeiden jatkuvuuden länsisaharalaisten pakolaisleireillä. Avustustyöntekijöiden poisvetäminen on kohtalokas isku leireille, jotka ovat täysin riippuvaisia ulkopuolisesta avusta. Länsi-Saharan Punaisen Puolikuun mukaan myös ruoka-avun tarve on hälyttävä. Jokaisen avustuksen viivästyminen ja leikkaus vaikuttavat vakavasti pakolaisiin. UNHCR:n ja Maailman ruokaohjelman tämänvuotisten tietojen mukaan länsisaharalaisten pakolaisten perustarpeita ei ole läheskään täytetty. Länsi-Saharan Punainen Puolikuu onkin tehnyt useita vetoomuksia järjestöille ja eri maiden hallituksille.

Länsisaharalaiset tarvitsevat yhteistyötä ja humanitaarista apua nyt enemmän kuin koskaan, sillä kansainvälinen yhteisö ei ole pystynyt takaamaan länsisaharalaisille kansainvälisen oikeuden määrittämää itsemääräämisoikeutta päättää itse oman kansan alueen tulevaisuudesta.

Järjestöt eivät pelkää

“Marokko vauhdittaa länsisaharalaisiin kohdistuvaa terrorismia, jonka tarkoituksena on vaikuttaa konfliktin poliittisiin asetelmiin. Sen tarkoituksena on eristää länsisaharalaiset ja leikata heidän saamaansa kansainvälistä humanitaarista apua. Espanjan, entisen hallinnon, tulee ottaa vastuu vaikeissa olosuhteissa elävistä kansalaisista. He ansaitsevat sen, että Espanjan pääministeri tulisi katsomaan kuinka he elävät, ja sanomaan, että menneisyydestä huolimatta heitä ei ole unohdettu. Alueellisesti merkittävänä valtana Espanjan on otettava rooli konfliktin ratkaisemisessa. Ja koska Espanja on jo yhteydessä toiseen osapuoleen Marokkoon, Espanjan on luotava yhteys myös meihin”, sanoo Polisarion johtaja Mohamed Abdelaziz.

Länsi-Saharan solidaarisuusliikkeen piirissä toimivat järjestöt ja vapaaehtoiset eivät ole jättäneet pakolaisleirejä ja osoittavat Espanjan hallitukselle, että muutaman viikon takainen evakuointi on vain auttanut Marokkoa länsisaharalaisten eristämisessä.

Järjestöt jatkavat työskentelyään leireillä. Espanjan hallituksen tulisi avustustyöntekijöiden poisvetämisen sijaan painostaa Marokko noudattamaan osaltaan vuonna 1991 allekirjoitettua sopimusta kansanäänestyksen järjestämisestä. Sopimuksen allekirjoittamisesta on kulunut jo 21 vuotta ja länsisaharalaiset elävät yhä maanpaossa ja Marokon miehityshallinnon alaisuudessa niukin resurssein, odottaen yhä itsemääräämisoikeuttaan.

Maima Mahamud

Käännös: Milla Karppinen