Jemen, vanha ja nuori

”Vihreä kädenpuristus”. Niin nimeän mielessäni sen eleen, jolla jemeniläinen matkakumppanini tervehtii aseistettua maanmiestään auton ikkunasta tarkastuspisteellä. Kädessä on vihreitä khat-lehtiä kasvista, jonka pureskelu on päivittäinen jemeniläinen tapa, yhtä olennainen kuin meillä kahvinjuonti. Jemen on yksi harvoista maista, jossa khat ei ole laitonta, ja vaikka on kliseistä Jemenistä puhuttaessa puhua samaan hengenvetoon khatista, sen ohittaminen on mahdotonta, sillä sitä pureskellaan alati joka paikassa, takseista olohuoneisiin ja postitoimistoihin. Tarkastuspisteen ohitettuamme matkaseuralaiseni – neljä paikallisen YK:n kehitysohjelman UNDP:n työntekijää – valaisevat minua. Tässä tapauksessa kyseessä oli valtiollinen sotilas, mutta on monia alueita, joissa heimot pitävät omia tarkastuspisteitään. Valtion leivissä olevat saavat pikemminkin olla kiitollisia, jos pääsevät näistä tiesuluista läpi. Jemenissä heimot ovat vahvoilla, niillä on ylin henkinen ja usein myös juridinen valta, sillä valtion oikeuslaitos on heikko. Kansalaiset turvautuvat useimmiten heimolakiin ongelmien ratkaisussa. Tämä vaikuttaa ristiriitaiselta, sillä Jemenin tasavallassa vallitsee kuitenkin demokratia – ainakin noin suunnilleen.

”Ehdokkaita on kaksi, joista kumpikaan ei saa kaikkia ääniä”, joku autossa matkaavista ironisoi. Merkille pantavaa on kuitenkin, että vaikka Jemen on muita Arabian niemimaan maita – Saudi-Arabiaa, Arabiemiraatteja ja muita pienempiä öljyvaltioita – räikeästi köyhempi maa, on se silti niitä demokraattisempi. Syntyvyys on siellä maailman korkeimpia, keskimäärin kuusi lasta jokaista naista kohden. Lähes puolet väestöstä on alle 15-vuotiaita. Jemen on kuin nuori, ylpeä ja vähävarainen serkku pohattojen kyljessä. Sisäiset konfliktit ovat köyhdyttäneet maata, jolla ei ennestäänkään ollut niin paljon luonnonvaroja kuin naapureillaan.

 

Autolla etelästä

Olemme ajamassa Taizzin kaupungista Etelä-Jemenistä takaisin pääkaupunkiin Sanaa’han. Ennen vuotta 1990 maa oli kahtia jaettu. Silloin Taizz sijaitsi aivan rajan tuntumassa. Eron etelän ja pohjoisen välillä näkee yhä; edellinen on urbaanimpi, jälkimmäinen puolestaan perinteisempi. Vuonna 1994 käyty sisällissota on periaatteessa laantunut, mutta kahtiajako on yhä olemassa, joskin osin heimolinjojen häivyttämänä. Kanssamatkustajinani on kaksi jemeniläistä, japanilainen ja libyalais-suomalainen UNDP-työntekijä, jotka ovat kaikki kotimatkalla pääkaupunkiin Taizzissa vietetyn seminaarin jälkeen. Minä olen ollut mukana turistina. Ja turistiksi sanan varsinaisessa merkityksessä tunnenkin itseni ihmetellessäni asioita kuin lapsi. Kaksi viikkoani Jemenissä eivät ymmärrettävästi muuhun taivu. Olen matkaillut Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, mutta Jemen on aivan oma lukunsa. Sanaa’n vanhassa kaupungissa puuseppä pahoittelee kävijöiden vähäistä määrää. Jemenin turismi on vähentynyt länsimaalaisiin kohdistuneiden hyökkäysten takia. Meitä ei näy montaa, ja siksi tunnenkin itseni marsilaiseksi. Turvalliseksi kyllä – olenhan enemmän tai vähemmän paikallisessa seurassa enkä turistibussissa – mutta marsilaiseksi.

 

Turistin silmin

Valtaapitävän puolueen symboli on takajaloilleen noussut hevonen. Kun näen hevosen maalattuna taloihin ja kallioihin, minusta se on kuin näky suoraan Veljeni leijonamielen Nangijalasta. Kun näen vastakkaisen puolueen vastaavan symbolin eli auringon maalattuna melkein yhtä moneen paikkaan, sekin tuntuu sadulta. Presidentti Ali Abdullah Salehin kuvia on joka puolella, tienvarsien lisäksi myös pienissä kaupoissa, ja tästä olen tehnyt sen päätelmän, että presidentistä pidetään. Seuralaiseni korjaavat käsitystäni – jos haluaa perustaa kaupan, edellytyksenä on, että presidentin kuva tulee seinälle. On niin helppo nähdä pinta mutta vaikea nähdä sen alle. Koko matkan ajan minulla on turvallinen olo, jos liikenneturvallisuutta ei lasketa. Suurin osa miehistä kantaa vyöllään sapelia, mutta minulle kuitenkin vakuutetaan, että sen käyttötarkoitus on lähinnä symbolinen. Palattuani Suomeen ei mene aikaakaan kun ystäväni kertoo heidän koko UNDP-toimistonsa joutuneen evakuoiduksi määrättömäksi ajaksi huonon turvallisuustilanteen vuoksi.

 

YK ja arabimaat

UNDP on kehitystyötä, eikä se ole suoraan yhteydessä YK:n turvallisuusneuvostoon. Silti paikalliset usein yhdistävät YK:n toimet UNDP:hen, koska UNDP:n edustaja on myös YK:n pääsihteerin edustaja kussakin maassa. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat koetaan arabimaissa usein Yhdysvaltojen vihamielisen politiikan välineeksi. YK:n kehitysjärjestöjen kasvava haaste arabimaissa on vakuuttaa paikallinen väestö YK:n puolueettomuudesta. Se on vaikea tehtävä. Esimerkiksi ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen noin puoli miljoonaa irakilaista lasta menehtyi YK:n elintarvikkeiden ja lääkkeiden saantia rajoittaneen saarron seurauksena. Miten YK:n kehitysjärjestöt voivat vakuuttavasti tehdä työtä inhimillisen kehityksen hyväksi, kun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat ovat usein ristiriidassa YK:n kehitysohjelmien kanssa? YK ei siis ole Jemenissäkään automaattisesti tervetullut. Taannoin paikallinen pommittaja oli pyrkinyt Sanaa’n UNDP-toimistoon, mutta hänet oli saatu kiinni. Jos olisin matkustanut Jemeniin paria viikkoa myöhemmin kuin matkustin, ei tämä automatka Taizziin olisi ollut ensinkään mahdollinen. Tilanne vaihtelee nopeasti.

 

Isoäidin talossa

Matkalla Sanaa’han poikkeamme valtatieltä käydäksemme Yasmeenin, erään matkaseuralaisemme, isoäidin luona. Eksymme ja kysymme neuvoa vanhalta mieheltä tien varressa. Hän vetää taskustaan kynän ja piirtää kämmeneensä kartan. Tuo ele jäi mieleen. Kartta vanhan miehen kädessä. Se tuntuu niin ystävälliseltä; piirtää nyt omaan käteensä kuulakärkikynällä kun joku tuntematon tarvitsee apua. Kartta tuntui olleen riittävän tarkka, sillä löydämme perille. Isoäidin talo sijaitsee kukkulan päällä. Näköala on jylhä. Tämä on toinen jemeniläinen koti, jossa vierailen, ja vastaanotto on jälleen lämmin. Pidän tavasta, että valtava leipä (toisinaan lettu) asetetaan keskelle ja kaikki irrottavat siitä palasia. Näin syöminen on ihmisiä kokoava tapahtuma. Pikkuruinen isoäiti katoaa huoneesta ennen kuin sisään astuu vieras mies ja minulle selitetään, että miehet ja naiset, jotka eivät ole toisilleen sukua, harvoin kohtaavat kotioloissakaan. Avioliitot ovat useimmiten vanhempien sopimia. Isoäiti ei ole iloissaan, kun lapsenlapsi kuoriutuu väljästä kaavustaan, vaikka kotona ollaankin. Kerron Yasmeenille että kun näen naisen, josta näkyy vain silmät, katseeni kiinnittyy häneen paljon enemmän kuin verhoamattomaan naiseen. Se, mikä kielletään, kiinnostaa.

”Ninja-asu”, joku irvii. ”Niin se on, että asu seksualisoi naisen, vaikka tarkoitus on päinvastainen”, Yasmeen sanoo.

 

Karu vuoristo

Matka jatkuu. Tie on hyvässä kunnossa. Joku kertoo että tämä tie on maksettu saksalaisella kehitysavulla. Maisemat vilisevät ohi. Kuolleita koiria tien varressa. Kauniita, yksityiskohtaisesti koristeltuja ovia ja ikkunoita. Aaseja. Vuoria. Kuivaa. Kuivuutta. Vastaan tulee nuoria tyttöjä kantaen vettä päänsä päällä. Muistan Taizzin hotellin kylpyammeet. Toivotaan, että sadekausi tekee tehtävänsä. Nyt tottavie tarvittaisiin sadetta. Lähestymme Sanaa’ta ja matkakumppanini soittavat UNDP:n turvallisuushenkilölle ilmoittaen, että saavumme takaisin kaupunkiin. Koko matkan ajan heidän kuuluu raportoida parin tunnin välein.

”Hello security, nyt menen syömään, nyt vessaan”, matkalaiset naureskelevat, vaikka tietävät tietenkin tarkkailun olevan heidän etunsa.

 

Walid

Istumme katuravintolassa Sanaa’ssa. Jättikala on tuotu keskelle pöytää sormin napsittavaksi, yhdistämään, kuten leipä aiemmin. Yksi pöydässä istujista on Walid Baharoon, jemeniläinen viisissäkymmenissä oleva mies, UNDP:ssä töissä hänkin. Kyselen Walidilta elämästä Jemenissä ennen ja nyt. Walid oli alun perin arkkitehti. Hän opiskeli ulkomailla ja palasi toiveikkaana Jemeniin pystyäkseen erikoistumaan köyhien asutuksen suunnitteluun. Hanke osoittautui mutkikkaaksi ja värikkäiden vaiheiden jälkeen Walid päätyi UNDP:lle töihin. Yksi näistä värikkäistä vaiheista oli työskentely ympäristötutkijana ja insinöörinä kansainvälisessä öljy-yhtiössä. Se oli pesti, jonka Walid kertoi lopettaneensa jouduttuaan kidnapatuksi kahden länsimaalaisen työntekijän kanssa. Tässä tapauksessa sieppauksen takana olivat öljy-yhtiön sivuuttamat paikalliset, jotka olivat jääneet vaille töitä.

”Meistä kolmesta vangitusta britti ja amerikkalainen pääsivät vastaanottotilaan ja saivat ruokaa. Kyllä harmitti kun minä olin kellarissa liskojen ja skorpionien kanssa. Minut kiskottiin sieltä vasta kun he tarvitsivat kunnon tulkkia”, Walid puhkuu. ”Kahden päivän päästä he suostuivat päästämään ulkomaalaiset ja seuraavana päivänä minut. Ehtona oli, että öljy-yhtiö antaisi heille kymmenen vartijan työpaikkaa. Lisäksi viranomaisten kanssa soviteltiin, että kidnappaajat eivät joutuisi ongelmiin armeijan kanssa. Jotkut Jemenissä tapahtuneista sieppauksista kestävät kuukausia ja toisinaan päättyvät verenvuodatukseen.”

Walid vaikuttaa ihmiseltä, joka löytää aina kuiville. Nykyään hän työskentelee UNDP:ssä lähinnä ihmisoikeuksiin ja vaaleihin liittyvissä kysymyksissä.

 

Ristiriitainen maa

Jemen on maailman vanhimpia sivilisaatioita. Saaban kuningatar on täältä kotoisin. Sanaa’ssa on valokuvagalleria, jossa on kuvia vanhasta kaupungista sata vuotta sitten rinnallaan kuvia, jotka esittävät samoja paikkoja nykyään. On häkellyttävää, että kuvissa ei ole juuri mitään muuta eroa kuin että toinen on mustavalkoinen ja toinen värikuva. Toisaalta, mitä on sata vuotta, kun kaupungilla on ikää 2 500 vuotta? Jemeniä leimaa sen historiallisuus. Valtiona se on kuitenkin nuori, alle parikymmentävuotias. Sekä lähi- että kaukaisempi historia on levottomuuksia täynnä. Monet länsimaat ovat sitä mieltä, että Jemenin kehitysapu pitäisi jäädyttää terrorismin vuoksi. Toiset taas sanovat, ettei kehitysapu ole palkinto vaan nimensä mukaisesti apu. Virallisesti Jemen on Yhdysvaltojen liittolainen, mutta tavallinen kansa ei tätä kantaa tue. ”Heimovalta, korruptio, fanaattisuus”, tuntuu olevan usean maltillisen jemeniläisen vastaus siihen, mitkä ovat maan suurimmat haasteet.

Teksti ja kuva Johanna Freundlich


www.undp.org.ye