Iranin oikeus on sokea

Vuonna 2008 Iran oli maailman toiseksi suurin teloittaja Kiinan jälkeen. Iranilla on kyseenalainen kunnia olla maailman ainoa valtio, joka teloittaa myös alaikäisiä.

Iranin oikeuskäytännöt nousevat otsikoihin yleensä ainakin silloin, kun maassa teloitetaan alaikäisinä tuomittuja tai tuomitaan vankeuteen länsimaissa tunnettuja toimittajia. Helsingissä toukokuussa järjestetty Kuolemanrangaistus Iranissa -seminaari osoittautui näiltä osin hyvin ajankohtaiseksi. Iran oli 1. toukokuuta teloittanut 22-vuotiaan iranilaisnaisen Delara Darabin, joka oli 17-vuotiaana tuomittu sukulaisensa murhasta. Toisaalta vetoomustuomioistuin muutti vakoilusta tuomitun amerikkalais-iranilaisen toimittajan Roxana Saberin kahdeksan vuoden ehdottoman tuomion kahden vuoden ehdolliseksi tuomioksi 11. toukokuuta. Saberin tapauksessa ulkopuolinen painostus ja vetoomukset ilmeisesti auttoivat, Darabin tapauksessa eivät.

Oikeudenkäyttö Iranin islamilaisessa tasavallassa on problemaattista, koska maan oikeusjärjestelmässä sovelletaan aivan erityistä tulkintaa islamilaisesta sharia-laista. Sen mukaan kuolemanrangaistusta voidaan tai on jopa pakko käyttää lukuisissa tapauksissa. Viime vuonna kuolemantuomio laajennettiin Iranissa koskemaan useita uusia tekoja, muun muassa laittomien av-materiaalien tuottamista. Islamista luopumisesta saatetaan tulevaisuudessa langettaa kuolemanrangaistus.

Kun muussa maailmassa kehitys on kulkenut kohti kuolemanrangaistuksista luopumista, Iranissa teloitusten määrä on lähtenyt nousuun: esimerkiksi vuonna 2005 teloitettiin 95 ihmistä, vuonna 2008 lähes 370. Luvut saattavat olla jopa suurempia, koska Iranissa ei laadita tuomioista virallisia tilastoja. Tiedotusvälineet eivät raportoi oikeusistuinten tuomioista, ja usein tapauksista kuullaan vasta kun teloitus on jo pantu täytäntöön.

Saksalaisten lakimiesten ihmisoikeusjärjestöä MAF-DADia edustavalta Havin Guneserilta ja iranilaiselta asianajajalta Khalil Bahramianilta kysyttiin, mikä voi olla syynä Iranissa langetettujen kuolemanrangaistusten näin suureen kasvuun.

”Kuolemanrangaistusten määrän lisääntyminen on seurausta kansalaisyhteiskunnan ja erilaisten liikkeiden yhä kasvavasta liikehdinnästä”, Guneser arvioi. ”Se on Iranin valtion reaktio aktivismiin.”

Khalil Bahramianin mukaan Iranin oikeusministeriön toiminnassa on paljon puutteita, osin johtuen diktatorisesta hallinnosta.

”Hallinto huijaa oikeutta odottamalla, että alaikäisinä tuomitut tulevat täysi-ikäisiksi ja teloittaa heidät vasta sitten”, totesi Bahramian, joka on toiminut monien kuolemaan tuomittujen poliittisten vankien avustajana. Huijausta esiintyy muutenkin: ”Vankiloissa viruvien vankien kuolemia naamioidaan itsemurhiksi. Heidän ruumiitaan ei anneta tutkittavaksi, jotta kidutuksesta kertovia jälkiä ei löydettäisi. Vankeja, joita on kidutettu, vapautetaan sillä ehdolla, että he kiistävät kidutusta koskaan tapahtuneenkaan.”

Asianajaja Bahramian, joka on itsekin ollut pidätettynä, vaikutti neuvottomalta maansa puutteellisen oikeuslaitoksen edessä.

”Iranin oikeusistuimissa tuomari, joka ei ole asiantuntija, tekee päätökset yksin. Syytteiden ja todisteiden puute ei ole este tuomion langettamiselle.”

Havin Guneser ja Khalil Bahramian vaativat kansainväliseltä yhteisöltä tiukempia toimia oikeusmurhien ja kuolemanrangaistusten torjumisessa. Bahramian vetosi kohteliaasti suomalaisiin avun saamiseksi, Guneserin kommentti oli suorempi:

”Kuten monien muidenkin maiden kohdalla, poliittiset ja taloudelliset eturistiriidat estävät ulkomaita haastamasta Iranin ihmisoikeuspolitiikkaa. Tämän on loputtava.”

Suomen Amnestyn ihmisoikeustyön johtaja Taina Järvinen puhui seminaarissa sekä EU:n että aktivistin näkökulmasta. Järvinen kiitteli unionin yhteistä politiikkaa suhteessa kuolemanrangaistukseen ja huomioi, että Suomi toimi EU-käytäntöjen mukaan, kun valtiosihteeri Pertti Torstila kutsui kuultavaksi Iranin suurlähettilään Reza Nazaraharin Delara Darabin teloituksen jälkeen. Järvinen kuitenkin kysyi, onko Suomi puhutellut esimerkiksi Kiinan suurlähettilästä Kiinan teloitettua vankejaan. Guneserin esiin nostamat eturistiriidat taitavat muodostaa esteen Kiinan toiminnan avoimemmalle arvostelulle.

”Luottamuksellisuus on olennaisen tärkeää EU:nkin ihmisoikeustyössä eikä kaikkea kulissien takana tapahtuvaa voida tuoda julkisuuteen”, totesi Järvinen. ”Tuolla verukkeella saatetaan kuitenkin joskus olla tekemättä mitään.”

Teksti ja kuva Anu Harju

www.stopchildexecutions.com/