Huoli islamofobiasta ja maailman tilanteesta

Tariq Ali kuuluu samaan kategoriaan Edward Saidin ja Eqbal Ahmadin kaltaisten ajattelijoiden kanssa. Kirjailija, politiikan kommentaattori, elokuvan tekijä ja toimittaja on kymmenillä julkaisuillaan ansainnut arvostuksensa. Haastattelin Tariq Alia taksissa matkalla lentokentälle. Hän joutui jättämään Suomen-vierailunsa kesken äitinsä terveydentilan heikennyttyä. Ennen lähtöään hän ehti pitää monta puhetta ja osallistua Maailman kirjat -tapahtumaan Helsingissä.

Ali syntyi vuonna 1943 historiallisessa Lahoren kaupungissa, silloisessa Britannian Intiassa. Muslimienemmistöinen Lahore oli kansainvälinen kaupunki, jonka asukkaista 48 prosenttia koostui sikheistä, hinduista ja jainilaisista. Hänen toimittajaisänsä ja aktivistiäitinsä polveutuivat tunnetusta feodaalisuvusta. Isä oli irtautunut suvun traditiosta ja omaksunut kommunistisen maailmankatsomuksen. Noin kolme vuotta Alin syntymän jälkeen, vuonna 1947, syntyivät itsenäiset Intia ja Pakistan. Lahoresta tuli pakistanilainen kaupunki, ja vähemmistöt saivat lähteä. Alilla ei ole muistoja näistä traumaattisista tapahtumista.

“Muistan kuitenkin, kun 7–8-vuotiaana ollessani auton kyydissä vanhempani osoittelivat taloja, joissa heidän sikhi- ja hinduystävänsä olivat asuneet.”

Opiskellessaan Punjabin yliopistossa Ali osallistui mielenosoitusten järjestämiseen Pakistanin sotilasdiktatuuria vastaan. 20-vuotiaana oli edessä muutto Britanniaan. Elämä ulkopuolisen siirtolaisen silmin opetti tarkastelemaan maailmaa uudella tavalla. Ali oli keskeinen hahmo Vietnamin sodan vastaisessa solidaarisuusliikkeessä.

“Nykyään tilanne on muuttunut vaikeammaksi. Vietnamissa USA soti yksin. Kukaan muu ei olisi kehdannut lähettää joukkoja”, Tariq Ali arvelee.

“Irakissa on kuollut yli miljoona ihmistä. Jopa Irakin nukkehallitus myöntää, että irakilaisten sotaorpojen määrä nousee viiteen miljoonaan.”

Todellinen antikapitalistinen voima puuttuu

Vuonna 1968 Ali liittyi trotskilaiseen International Marxist Groupiin (IMG) ja on ollut pitkään mukana New Left Review’n toimituksessa. Kommunismi johti totalitaarisiin valtioihin. Nyt tulisi kehittää uudenlaisia sosialistisia muotoja.

“Kun kapitalismissa on ongelmia, kukaan ei sano että se pitäisi lopettaa kokonaan. Todellisuudessa, kuten USA:n ja Kreikan tapaukset todistavat, koko neoliberalistinen talousjärjestelmä on romahtanut. Demokratiasta on tullut merkityksetöntä. Silti vain Kreikassa on noustu vastustamaan tilannetta. Muualla vaikuttaa institutionaalinen apatia. Ihmisten pitäisi taistella demokratian puolesta”, kannustaa Ali.

“Nykyään ei ole voimakasta antikapitalistista voimaa. Sosiaalidemokraattisen järjestelmän tultua tiensä päähän puolueet ovat oikeastaan kilpailleet siitä, kuka systeemiä pyörittää parhaiten.”

Pierre Rosavallon on kirjoittanut Vastademokratia-teoksessaan, että puheet passiivisesta kansalaisesta ovat myytti. Vaikka ihmiset eivät äänestä, toisenlainen kansalaisvaikuttaminen, kuten adressien kirjoittaminen, rahan lahjoittaminen yhdistyksille ja kansalaisjärjestöjen jäsenmäärät, ovat lisääntyneet.

“Nuo ovat pelkkiä tekosyitä. Todellisuudessa sodanvastainen liike on tänä päivänä hyvin heikko”, Ali arvelee vaikka myöntää, ettei ole lukenut kyseistä kirjaa.

Kylmän sodan aikana Ali oli vahvasti mukana kolmansia maita tukevassa liikkeessä. Hän vastusti Etelä-Afrikan ja Israelin toimia. Hän kirjoitti myös kaksi kirjaa kotimaastaan Pakistanista: Pakistan: Military rule or People’s Power (1970) ja Can Pakistan Survive? (1983). Molempien kirjojen julkaiseminen maassa kiellettiin. Maan sotilasdiktaattori Zia-ul-Haq arvosteli rajusti Alia. Kolmannessa Pakistania koskevassa kirjassaan The Duel: Pakistan on the Flight Path of American Power (2008) hän kuvailee suhdettaan entiseen kotimaahansa:

“Yhä tänä päivänä suurin osa perheestäni asuu siellä, ja niinä aikoina, kun minulla ei ole porttikieltoa maahan, vierailen siellä usein. En koskaan tunne itseäni yksinäiseksi Pakistanissa. Jotain minusta on jäänyt maaperään, puihin ja ihmisiin, ja siksi koen olevani tervetullut huonompinakin aikoina.”

Alin mukaan niin sanottu länsi näkee Pakistanin vain yhdestä näkökulmasta: muslimifanaatikkojen muodostaman uhan kautta. 60 prosenttia alle 5-vuotiaista lapsista elää köyhyysrajan alapuolella. Monet kylät ja slummit ovat vailla sähköä ja juoksevaa vettä. Silti ihmiset äänestävät sekulaareja puolueita. Rikas eliitti hallitsee maata. Afganistanin ja Pakistanin raja on peräisin kolonialismin kaudelta. Sitä ei ole paikallisille ihmisille olemassa. USA ei voi voittaa sotaa.

Tariq Ali on huolestunut islamofobian leviämisestä, mikä on suuri uhka demokratialle. Samalla kun muslimimaahanmuuttajien määrä on kasvanut Euroopassa, muslimeista luodaan samanlaisia stereotypioita kuin juutalaisista maailmansotien välissä. Pelotellaan, että Euroopasta on tulossa “Eurabia”.

“Yhdeksän viime vuoden aikana islamista on kirjoitettu enemmän kuin edeltäneinä 500 vuotena. Suurin osa kirjoituksista on täyttä roskaa. Sarkozyn neuvonantaja vertasi hunnun käyttöä terrorismiin, voitteko kuvitella?”

Holokaustin opetukset eivät ole menneet perille. Taas viha kohdistetaan yhteen kansanryhmään.

“Päinvastoin, holokausti on instrumentalisoitu hyväksyttämään kaikki, mitä Israel tekee.”

Sukupolven kokoinen ero ajattelussa

Mutta kuinka hyvin Alin sukupolvi pystyy vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin? Pystyykö hän 70-vuotiaana ymmärtämään musliminuorten tarpeita? Helsingin yliopistolla keskustelutilaisuuteen osallistui Alin lisäksi Kairon yliopiston tutkija ja yksi IslamOnlinen-perustajista, muslimifeministi Heba Raouf Ezzat. Hänen mukaansa kaksinaismoralismi ja epäoikeudenmukaisuudet juuri takaavat musliminuorten radikalisoitumisen.

“Pikemminkin pitäisi pohtia, mikä niitä muslimeja vaivaa, jotka näissä olosuhteissa eivät radikalisoidu”, Ezzat sanoo.

Hän on mukana projektissa, jossa pidetään tärkeänä rakentaa käsitteet uudestaan islamista käsin ja vastata tätä kautta nykyajan haasteisiin. Eurooppalaisen poliittisen ajattelun historia juonnetaan Kreikasta ja jonkin verran Roomasta, hypätään sujuvasti tuhatvuotisen islamilaisen imperiumin aikakauden, “pimeän keskiajan”, yli renessanssiin ja moderniin “eurooppalaisen” ajattelun käsitteisiin. Islamilaisen aikakauden vaikutuksesta vaietaan tietoisesti tai tiedostamatta. Jää huomaamatta, että itse asiassa monet islamilaisen valtiofilosofian käsitteet ovat olleet keskeisesti vaikuttamassa länsieurooppalaisen ajattelun muotoutumiseen.

Ezzat lähestyy nykyisten muslimiyhteiskuntien kehittämistä käsitteiden itjihad, umma, muatin ja daula uudelleen määrittelyn kautta. Itjihad tarkoittaa päätösten tekemistä järjen avulla islamilaisen lain eli sharian noudattamisessa, umma on uskovaisten yhteisö tai kollektiivinen kohteliaisuus tai hyve, muatin tarkoittaa kansalaisuutta ja daula valtiota.

Islamilaisessa yhteiskunnassa eivät osin kreikkalaisilta perityt ajatukset olleet vieraita. Niitä kehitettiin edelleen. Päätöksiä tehtiin yhdessä, ja tähän kannustaa koraanin suura 42, jonka nimi on Surat as-Shura (neuvonpidon suura). Päätökset tuli tehdä konsensuksen (ijma) avulla. Mu’tazilat uskoivat, että järki on traditiota tärkämpi. Ibn Rushd kirjoitti sekularismista, Ibn Khaldun ryhmätunteesta tai nationalismista (asabiya). Kansalaisyhteiskunnalla oli oma erityinen merkityksensä, jonka varmisti arjen käytännön asioista vastanneen ulaman (Islamin lähteiden asiantuntijat) rooli. Uskonnollisista tulkinnoista vastuussa olevan ulaman valta oli moraalikysymyksissä ja etiikassa ja esiintyi ihmisten arkea (perhe, koti) käsittelevissä instituutioissa, kuten moskeijoissa (jotka olivat merkittäviä myös tiedottamisen kannalta), kouluissa ja yliopistoissa. Kalifi vastasi maan johtamisesta, puolustamisesta ja byrokratiasta.

“Kirkon ja valtion erottaminen esiteltiin muslimeille osana eurooppalaista modernisoitumista, mutta monissa arabi- ja muslimivaltioissa eroa ei tehty sosiaalisen vallankumouksen, jossa ihmiset olisivat ottaneet osaa päätöksentekoon, tai konsensuksen avulla”, Ezzat kertoo.

“Meille ajatukset esiteltiin kolonialismin kaudella, ja itsenäisyyden jälkeen ei kirkkoa tai uskontoa erotettu valtiosta, vaan valtio otti tavallaan uskonnolliset instituutiot hallintaansa.”

“Egyptissä käymme joissakin piireissä keskustelua uskonnon erottamiseksi valtiosta uskonnon itsensä hyväksi, koska nyt diktatuuriset hallitukset oikeuttavat sen avulla valtansa ja käyttävät uskontoa hyväkseen omiin tarkoituksiinsa.”

Mallia Etelä-Amerikasta

Tariq Alin mielestä ratkaisu ei löydy islamista. Mallia olisi otettava esimerkiksi kehityksestä, jota Etelä-Amerikassa on viime aikoina tapahtunut. Alin ja noin 40-vuotiaan Ezzatin välillä näyttäisi olevan sukupolvien välinen näkökulmaero. Kun Alin sukupolvi haki ratkaisua luokkaeroista ja sosialismista, nuoret islamilaiset yhteiskuntakriitikot ja tutkijat pyrkivät uudistamaan yhteiskuntaa islamin tradition sisältä tulevien käsitteiden ja arvojen kautta. Ali tyrmää tämän.

“Olet väärässä”, ilmoittaa hän Ezzatille. “Jos luet vanhempaa tuotantoani niin huomaat, että olen jo 60-luvulla käsitellyt islamilaiseen sivilisaatioon liittyviä historiallisia tapahtumia.”

“Katsot liikaa asioita Egyptin ja Algerian kaltaisten maiden kautta. Pakistanissa enemmistö äänestää sekulaareja puolueita.”

Yleensä maahanmuuttajat ja heidän lapsensa kokevat asemansa eri tavalla. Tämän Ali myöntää.

“Huomaan eron, kun tarkastelen suhtautumistani Britanniaan ja vertaan sitä lasteni tapaan suhtautua maahan. He ovat paljon ylpeämpiä juuristaan ja tietoisia oikeuksistaan.”

Olisi kohtuutonta väittää, että 70-vuotias pystyisi ymmärtämään 40-vuotiaiden tarpeita, seuraamaan ja pysymään vuosikymmeniä mukana ruohonjuuritason toiminnassa. Suomeen Ali lensi business-luokan lipulla. Toisaalta, kokemuksensa puolesta hänellä on paljon annettavaa nuorille sukupolville. Eräänlaisen uteliaisuuden säilymisestä kertoo myös hänen Suomen-matkansa.

“Halusin nähdä, millainen festivaali Maailma kylässä -tapahtuma on. Se ei ole muuta kuin suuri kaupallinen markkina-alue. Minut tänne kutsuneet ovat varmasti yksi harvoja tahoja, jotka edustavat aitoa kansalaisyhteiskuntaa.”

Karim Maiche