Entä nyt, kenraali Büyrükanit?

Onnittelut uuteen tehtäväänne, Yasar Büyükanit! Kun aloititte viime elokuussa Turkin armeijan komentajana, pommit räjähtelivät Antalyassa tappaen turisteja.

Olette helpottunut, sillä Turkin ja Euroopan unionin honey moon -vaihe on ohi. EU:n kärsivällisyys alkaa olla lopussa, koska maanne ei hyväksy Kyproksen tullisopimusta eikä päästä kyproslaisia laivoja satamiinne. Turkkilaisten EU-innostus on hiipunut, kun he ovat tajunneet EU:n vaatimien muutosten suuruuden.

Pääesikunnassanne odotetaan Euroopan unionin uutta maaraporttia Turkista, joka ilmestyy loka-marraskuun vaihteessa. Sen kirjoittaminen meni EU:n virkamiehiltä syksyllä uusiksi, sillä Turkissa tuli viime heinäkuussa voimaan teidän kannattamanne tiukennukset terrorismin vastaiseen lakiin 3713. Niillä kumotaan suuri osa aiemmista uudistuksista, jotka on tehty EU:n painostuksesta.

Maanne uudistuksia arvioitaessa mainitaan usein Kööpenhaminan kriteerit. Varsinkin kurdien edustajat viittaavat niihin, koska niissä mainitaan vähemmistöjen oikeudet. Sen sijaan maanne kokonaiskehitystä ei yleensä arvioida, vaikka hakijamaiden on täytettävä kaikki Kööpenhaminan kriteerit, jos ne haluavat päästä unioniin.

Kriteerit koostuvat kolmesta osasta. Ensinnäkin ehdokasmaassa on oltava vakaat hallintoelimet, jotka takaavat demokratian, oikeusvaltion periaatteen ja ihmisoikeuksien noudattamisen ja vähemmistöjen kunnioittamisen. Toiseksi siinä on oltava toimiva markkinatalous. Kolmanneksi sen on otettava käyttöön koko acquis eli tuettava EU:n yhteisiä oikeuksia ja velvoitteita. Tätä Turkissa ei ole arvioitu.

Maanne perustuslaki on laadittu kolleganne Kenan Evrenin sotilasjuntan valtakaudella vuonna 1982, hieman ennen kuin armeijanne muodollisesti luopui vallasta. Maanne korkein päätöksentekoelin on kansallinen turvallisuusneuvosto, jonka jäseniä ovat presidentti sekä pää-, ulko-, sisä- ja puolustusministeri sekä laivaston, ilmavoimien, maavoimien ja santarmien komentajat, sekä tietysti te, kenraali Büyükanit.

Jos maanne lainsäädäntöä ja hallintoa uudistetaan täyttämään Kööpenhaminan kriteerit kaikilta osin, se tarkoittaa kansallisen turvallisuusneuvoston lakkauttamista. EU-maissa siviilihallinto nimittäin kontrolloi armeijaa eikä päinvastoin. Turkki kävisi läpi samanlaisen uudistusprosessin kuin Espanja Francon kauden jälkeen.

Jos armeijanne keskeinen asema päätöksenteossa säilyy, Turkkia ei hyväksytä EU:hun, vaikka kurdit saisivat suorittaa asevelvollisuuden kurdiksi. Mutta tavoitteenne onkin Turkin EU-jäsenyyden estäminen.

Siviilipuolelta on löytynyt vahva mies vastustamaan teitä: pääministeri Recep Tayyip Erdogan. Hän on jopa kehdannut ilmoittautua ehdokkaaksi ensi vuonna pidettäviin presidentinvaaleihin.

Maanne uudistamis- ja ennallaan pysyttämispyrkimykset kulminoituvat kurdikysymyksessä. Jos kurdeille myönnetään vähemmistöasema, joudutte uudistamaan koko lainsäädäntönne, myös perustuslakinne ja jopa tasavaltanne perustamisasiakirjan, Lausannen rauhansopimuksen. Sen mukaanhan Turkissa ei ole muslimivähemmistöjä. Pelkäätte, että yhden asian muokkaaminen johtaa dominoefektiin ja muiden asioiden, kuten armenialaisten kansanmurhan, selvittelyyn. Tämä pelko on aiheellinen. Prosessi ei tule olemaan helppo, mutta jos jonkun valtion keskeiset lait perustuvat valheisiin, valtio ei voi kehittyä normaalisti ennen kuin tilanne on korjattu.

Pääministeri Erdogan näyttää Euroopasta katsottuna vanhoilliselta kemalististen fraasien toistelijalta, mutta kotimaassa hän yrittää aloittaa dialogia kurdikysymyksestä. Hän ei ole suinkaan ensimmäinen poliitikko, joka on toiminut näin. Edesmennyt presidentti Turgut Özal suunnitteli jopa neuvotteluja Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n johtajan Abdullah Öcalanin kanssa. Ne eivät toteutuneet, koska presidentti kuoli sopivasti, joskin yllättäen, ennen kuin ehti toteuttaa suunnitelmansa. Tansu Ciller ehdotti tutustumista Espanjan tapaan ratkaista baskialueen ongelmat ja Mesut Yilmaz totesi ”Turkin tien Euroopan unioniin käyvän Diyarbakirin kautta”. Uudistuspuheet ovat aina vaimenneet kun niitä on käsitelty kansallisessa turvallisuusneuvostossa.

Pääministeri Erdogan tuntuu olevan sinnikkäämpi kuin edeltäjänsä. Jos hän pääsee presidentin palatsiin, hän saattaa kieltäytyä allekirjoittamasta lakeja. Joudutte tekemään töitä tosissanne saadaksenne Erdoganin kuriin. Kurdialueen levottomuudet ovat tähän hyvä väline. Niitä on ollut juuri silloin kun pääministeri on yrittänyt laajentaa poliittista dialogia tai tuoda parlamenttiin demokratiaa tukevia lakeja. Kurdit pitävät viime aikojen levottomuuksia armeijanne provokaatioina. Niiden myötä olette saanut syyn vaatia tiukempia otteita. Nyt tilanne pääministeriä vastaan onkin teidän hyväksenne viisi-nolla.

Viime maaliskuussa pääministeri valmisteli EU-jäsenyyttä tukevaa lakipakettia. Samassa kuussa ollut kurdien uusivuosi Newroz sujui rauhallisesti, mutta kolme päivää sen jälkeen neljätoista PKK:n sissiä kuoli Bingölissä. Se aiheutti suuttumuksen aallon kurdialueella, varsinkin kun sotilaidenne väitettiin käyttäneen kemiallisia aseita. Sissien hautajaisissa suuttumus purkautui mellakoiksi, joissa kuoli seitsemäntoista ihmistä. Mellakat tulivat kuin tilauksesta teille uudistusten vastustajille, ja saitte hyvän syyn vaatia kovia otteita. Uudistusten sijasta parlamentti alkoi kumota aiempia uudistuksia.

Vähemmistöjen oikeudet on hankala asia maassa, jossa enemmistönkin oikeuksia rajoitetaan. Maassanne on nyt se tilanne, että vähemmistö vaatii uudistuksia, mutta enemmistö ei uskalla tehdä sitä. Pääministeri Erdoganin saama tuki kansalaisilta on jäänyt vähäiseksi sen jälkeen kun te olette osoittaneet olevanne eri mieltä hänen kanssaan.

Turkkilaisten suhteen voitte siis olla rauhallisin mielin, mutta kurdien vastarinta on yllättävän kovaa. Viime vuosikymmenellä armeijanne pisti matalaksi yli kolmetuhatta kurdikylää, mutta niistä paenneet kurdit eivät olekaan muuttuneet turkkilaisiksi. Kurdislummeissa kasvaa yhtä sisukasta väkeä kuin Gazassa.

Virkaanastujaispuheessanne ilmoititte, että tilaatte Turkin ilmavoimille uusia F 16- taisteluhävittäjiä. Teillä on maailman viidenneksi suurin armeija, mutta ette ole voittanut pientä sissiarmeijaa vaikka sota on jatkunut kaksikymmentä vuotta. Uhoatte tuhoavanne PKK:n tukikohdan Kandilin Irakissa lopullisen ratkaisun saavuttamiseksi.

Mutta mitä enemmän nöyryytätte kurdeja, sitä enemmän heitä lähtee vuorille taistelemaan. Eikö olisi aika kokeilla uusia keinoja, kuten neuvotteluja vihollisen kanssa? Sillä tavalla muutkin sodat ovat loppuneet

Terveisin

Kristiina Koivunen

valtiotieteiden tohtori


kurdistan.vuodatus.net