Kolumni: Berliinistä katsoen

Pari kuukautta Berliinissä antaa oman näkövinkkelinsä asioihin. Kaupunki on omanlaisensa sekoitus itää ja länttä, kulttuurien, kielten, tieteiden ja myös poliittisen aktivismin yhdistelmä. Berliini ei itse asiassa muistuta lainkaan mielikuvaa “täsmällisen muodollisesta insinöörisaksalaisesta”. Berliiniläiset yllättyivät jopa itse kun väestölaskennassa kävi ilmi, että heitä ei ollutkaan yli 5 miljoonaa vaan ainoastaan 3 ja puoli. Kun budjetit ja liittovaltion avustukset oli laskettu runsaan 5 miljoonan asukkaan mukaan, tulos on se, että Saksan köyhimpiin alueisiin kuuluva kaupunki köyhtyy entisestäänkin joutuessaan maksamaan liikaa saamiaan valtionavustuksia takaisin.

Köyhyys, Saksan korkein erilaisilla sosiaalituilla elävien ihmisten osuus ja muuttotappio selittävät osaltaan Berliinin edullista hintatasoa. Ruoka ja asunnot ovat korkeintaan 30 prosenttia Suomen hinnoista, olut maksaa Kallion baarien happy hourin verran ja julkinen liikenne on edullinen ja kattava. Mutta myös palkkataso on tämän mukainen. Siitä osittain Saksan talouden kilpailukyky.

Kuvan kääntöpuoli ovat siirtolaisten ja köyhien asuttamat kaupunginosat. Saksassa on noin 7 miljoonaa köyhää ihmistä. Jopa joka kolmas maahanmuuttajanuori lopettaa koulun ennen ensimmäistäkään tutkintoa. Uusnatsit ovat voimissaan erityisesti itäisen Saksan taantuneilla teollisuusalueilla, ja vastaavasti radikaalit islamilaiset liikkeet ovat voimistuneet siirtolaisten keskuudessa.

Keskustelua maahanmuuttajista käydään samoilla äänenpainoilla kuin Suomessa. Angela Merkelin johtaman kristillisdemokraattisen hallituksen sisäministeri on vaatinut EU:n itäisiltä alueilta tulevien “sosiaalipummien”, romanialaisten ja bulgaarien, vapaan liikkuvuuden rajoittamista ja säädöksiä, jolla heidät saadaan nopeasti maasta ulos.

Opposition lääkkeisiin on kuulunut Merkelin ja myös Suomen hallituksen vaatimuksesta toteutetun EU:n kriisimaiden kovan säästöpolitiikan reivaaminen taloutta elvyttäväksi. Hallituksen lupaus päästää vuosittain 5 000 espanjalaista työhön Saksaan kuulostaa ainoastaan siltä mitä se myös todellisuudessa on: elämästä vieraantuneen, etuoikeutetun luokan kyyniseltä propagandalta.

Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.