Ay-liikkeestä Egyptin demokratisoinnin veturi

Ammattiyhdistysliikkeen rooli Mubarakin hallinnon kukistumisessa on jäänyt varsin vähälle huomiolle niin suomalaisissa kuin kansainvälisissäkin tiedotusvälineissä. Suomen sosiaalifoorumissa Rauhanpuolustajien kutsusta vierailleen egyptiläisaktiivin mukaan niiden merkitys oli erittäin keskeinen, ellei peräti ratkaiseva.

Tiedotusvälineet keskittyivät seuraamaan demokratialiikkeen mielenosoitusta Kairon Tahrir-aukiolla – mutta ratkaiseva kansannousu oli huomattavasti laajempi.

Jo muutaman vuoden ajan egyptiläinen itsenäinen ammattiyhdistysliike oli aktivoitunut. Työtaistelut eri puolilla maata olivat yleistyneet valtajulkisuudelta piilossa jo pitkään. Uudet itsenäiset ammattiliitot olivat lisänneet kannatustaan – ja valtiolliset mubarakistien hallussa olleet olivat menettämässä otettaan.

Ammattiyhdistysliikkeen mukaantulo kansannousuun oli ratkaiseva isku Mubarakin hallinnolle. Lakot, tiesulut ja muut tekivät armeijalle selväksi, että Mubarakin aika oli ohi. Tahrir-aukion demokratia-aktivisteista olisi vielä voinut selvitä, mutta ay-liikkeen toimien jatkumisen ja mahdollisen kasvun seuraukset olisivat voineet olla huomattavasti vakavammat koko maan taloudelle ja talouspiirien edustajille.

Nyt taloudellisten kysymysten noustessa etualalle “uuden Egyptin” muodostamisessa ammattiyhdistysten rooli on muodostumassa keskeiseksi. Uusia ammattiliittoja syntyy ja vanha valtiollinen ammattiliittokin yrittää aktivoitua uudestaan ja ottaa etäisyyttä valtiovaltaan.

Ay-liikkeen sisäinen valtataistelu

Egyptin noin 5 miljoonan järjestäytyneen työläisen muodostama ay-liike on jakaantunut kahteen kilpailevaan keskusliittoon, vanhaan Mubarakin hallinnon aikaiseen ETUFiin (Egyptian Trade Union Federation) ja uusien itsenäisten ammattiliittojen EFIUun (Egyptian Federation for Independent Unions). Sanaharkka liittojen välillä on kovaa ja osaa kiistoista käsitellään oikeusistuimissa. Vanha ETUF haluaisi pitää kontrollissaan hallituksen ja teollisuuden kanssa käytävät neuvottelut palkoista ja muista eduista. Itsenäisten liittojen EFIU korostaa liittojen itsenäisyyttä ja vapaaehtoista yhteistyötä. Samoin se korostaa ammattiliittojen laajempaakin poliittista osallistumista yhteiskunnassa – vanhojen mubarakistien halutessa rajata ay-liike vain varsinaisiin työelämän kysymyksiin kuten palkkaneuvotteluihin.

ETUFia syytetään myös osallistumisesta Mubarakin aikana lakkojen estämiseen, äänestystuloksiin vaikuttamiseen kuljettamalla työläisiä äänestyspaikoille ja jopa rikollisten palkkaamiseen lopettamaan Tahrir-aukion mielenosoitukset.

Väliaikainen sotilashallinto on toistaiseksi toimillaan mahdollistanut uusien itsenäisten ammattijärjestöjen muodostumisen. Mubarakin hallinnon aikana kaikkien ammattiliittojen tuli kuulua ainoaan sallittuun keskusjärjestöön ETUFiin, ja itsenäisten ammattiliittojen toiminta oli laitonta. Sotilashallinnon ensimmäisiä uudistuksia on ollut vapaan järjestäytymisoikeuden salliminen, joka koskee ammattiliittojakin.

Egyptin ja ay-liikkeen haasteet ovat valtavat

Egyptin talous ja varsinkin turismi on kärsinyt kansannousun aikaisesta sekasorrosta eikä ole vieläkään toipunut. Virallinen työttömyys on 12 prosenttia, ruuan hinta noussut ja talouskasvu lienee negatiivinen. Toisaalta lainsäädännössä on tullut selviä saavutuksiakin: järjestäytymisvapauden lisäksi minimipalkka on säädetty 700 Egyptin puntaan (vajaa 80 euroa) kuukaudessa.

Uusia itsenäisiä ammattiliittoja syntyy jatkuvasti. Osa niistä on pieniä, yksittäisiin yrityksiin perustettuja, mutta osa pyrkii muodostamaan isompia järjestöjä eri aloille. Myös vanha ETUF on aktivoitunut uusien liittojen muodostamisessa. Nähtäväksi jää, mikä on ay-liikkeen rooli Egyptin uuden demokratian luomisprosessissa – ottaako se suuremmankin vastuun osana kansalaisyhteiskunnan rakentamista. Ja säilyykö kilpailuasetelma kahden keskusjärjestön välillä vai pääseekö jompikumpi niskan päälle. Tällä hetkellä uusilla itsenäisillä ammattiliitoilla näyttäisi olevan aloite paremmin hallussa.

Teemu Matinpuro