Äärioikeistolainen “Counterjihad”-liike koolla Tanskassa

Euroopan “islamisoitumista” vastustava European Defence League (EDL) yritti koota rivejään ja näyttää voimaansa maaliskuun 31. päivänä Tanskassa. Kokoontumista edelsi EDL:n ja sen eri maiden osastojen laaja ja tehokas mainoskampanja netissä.

Islamfobialla ja muslimivastaisuudella ratsastava äärioikeisto pettyi Århusissa karvaasti. Jos osallistujamäärä olisi tilaisuuden arviointikriteeri, niin sen merkittävyyttä voisi luonnehtia tyhjentyneeksi ilmapalloksi. Järjestäjät olivat odottaneet Counterjihad-tapahtumaan yli tuhatta osallistujaa Euroopan eri maista, mutta paikalle saapui vain 150–200 äärioikeistolaista. Suomestakin kokoukseen oli saapunut puhujaksi pikkuruisen Finnish Defence Leaguen puheenjohtaja Mimosa Dedanann.

Eri maiden valtamediat olivat kuitenkin Århusissa hyvin edustettuina, ja se takasi vihapuheille laajan julkisuuden. Näin median edustajat tekivät mitättömästä rasistien kokouksesta äärioikeiston merkittävän propagandatilaisuuden.

Rasisminvastaiseen vastamielenosoitukseen osallistui noin 5 000 ihmistä. Kyseessä oli yksi Tanskan suurimmista mielenosoituksista suvaitsevaisuuden ja antirasismin puolesta kautta aikojen, mutta se ei mediaa suuremmin kiinnostanut.

European Defence League – äärioikeiston verkostoituminen Euroopassa

Militantti muslimien vastainen Euroopan “puolustusliiga” ilmestyi politiikan areenalle kesällä 2009 English Defence League ‑järjestön muodossa. Liikkeen ideologian ja ajatusmaailman ainoa sanoma on, että kuvitteellinen muslimien salaliitto uhkaa länsimaista sivilisaatiota ja erityisesti Eurooppaa tavoitteenaan tuhota länsimainen sivilisaatio. Tämä militantti islamfobia kuulostaa siltä, kuin Yhdysvaltojen terrorisminvastaisen sodan retoriikka olisi valjastettu äärioikeiston sisäpoliittisen taistelun välikappaleeksi. Amerikkalainen turvallisuuspolitiikan asiantuntija Richard Perle julisti, että terrorisminvastaisessa sodassa on lännen kannalta kysymys elämästä ja kuolemasta. Samaa näkymää maalasi nykyinen perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho vuonna 2006 islamfobian läpitunkemassa Tulevaisuudenkuva-kirjoituksessaan: “Länsimaisen sivilisaation osaksi ei ole tullut tehdä valintaa sodan ja rauhan välillä. Sen on valittava sodan ja tuhoutumisensa välillä.”

English Defence League ‑ryhmä on brittiläisen Guardian-lehden mukaan nykyisin Britannian “merkittävin äärioikeistolainen protestiliike”. Sen selkärangan muodostavat Afganistanissa ja Irakissa taistelleet ja taistelevat brittisotilaat, jotka kokevat “puolustusliigan” taistelevan kotimaassa saman asian puolesta kuin he ulkomaankomennuksillaan.

Englannin “puolustusliigan” jäsenet ovat olleet aktiivisesti mukana perustamassa järjestön haaraosastoja Euroopan eri maihin. European Defence League on yksi monista äärioikeiston yrityksistä rakentaa koko Euroopan kattavaa organisaatiota, ja sillä on yhteyksiä myös yhdysvaltalaiseen islaminvastaiseen Stop Islamization of America ‑liikkeeseen (SIOA).

Äärioikeiston ideologinen takinkääntö

Århusissa äärioikeiston Counterjihad-tapahtumassa liehuivat eri maiden järjestölippujen lisäksi Israelin liput. Tämä on varmasti yllätys niille, jotka ovat tottuneet näkemään juutalaisvastaisuuden uusfasististen liikkeiden ja äärioikeistolaisten puolueiden keskeisenä ideologisena tunnusmerkkinä. Islamfobia ja muslimivastaisuus ovat saaneet ne luopumaan perinteisestä antisemitismistään. Uusfasistit ja oikeistopopulistit ovat huomanneet, että muslimeihin kohdistettu vihapuhe on Euroopassa sallittua. Mediassa ja poliitikkojen puheissa avoin juutalaisvastaisuus ja rasistinen puhe tuomitaan välittömästi. Oikeistoradikaalien ja -populististen puolueiden edustajat tekevät nykyisin tiuhaan toiviomatkoja Israeliin liittoutuakseen maan äärioikeiston kanssa taisteluun “islamia ja terrorismia vastaan”.

Ideologista takinkääntöä

Mutta tämä ei ole ainoa ideologinen takinkääntötemppu. Århusin äärioikeiston tapaamisessa vannottiin myös vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien, homojen ja naisten oikeuksien nimeen. Nyt islamfobiaan ja muslimivastaisuuteen perustuvat liikkeet julistavat puolustavansa juutalais-kristillistä arvopohjaa ja humanismia. Näin moderni rasistinen muslimivastaisuus pyrkii omimaan läntisen yhteiskunnan positiivisia arvoja ilmentävät käsitteet ja sisällyttämään ne omaan ideologiseen arsenaaliinsa samalla tapaa kuin natsit valjastivat 1930-luvun Saksassa uudelleen määritellyn sosialismi-käsitteen omiin tarkoituksiinsa.

Tämä ideologinen takinkääntötemppu on mahdollistanut sen, että äärioikeisto puolustaa Euroopan väkivaltaista etnis-uskonnollista puhdistamista ihmisoikeuksien, demokratian ja vapauden nimissä, mikä viime kädessä sisältää avoimen vaatimuksen kansanmurhasta.

Suomalaisella suojeluskunta.com-sivustolla asia ilmaistiin Århusin äärioikeiston tapaamiseen viitaten seuraavasti: “Itseäni ei lakkaa hämmästyttämästä, että miksi näistä tavoitteista ei voi puhua asioiden oikeilla nimillä? Kaikki muslimit ON hävitettävä ja ainoa keino saada paluumuutto kohti arabiaa, on teurastaa 1% kyseisestä roskaväestä. Euroopasta puuttuu selvästi vanhaa kunnon ristiretki-henkeä. On vaan hyysäri-ideologiaa toistavia, kaikilla on muka oikeus elää ja muita pehmoisia tarinoita satukirjojen sivuilta. Musulmaanit hävitetään vain miekalla, ei kynällä. Väkevällä verellä, ei kompromisseilla. Sodalla, ei rauhalla. No muslims, no war.”

Muslimivastaisuudesta on tullut eurooppalaista äärioikeistoa yhdistävä tekijä, joka liittää toisiinsa niin erilaiset oikeistopopulistiset puolueet kuin oikeistoradikalismin aina uusfasistiseen saksalaiseen Kansallisdemokraattiseen puolueeseen (NPD) saakka. Rasistinen islamfobia on ominut sisäpoliittiseen taisteluun olennaisen osan siitä ideologisesta arsenaalista, jolla on oikeutettu terrorisminvastainen sota ja nykyiset, “rauhanturvaamisen” nimissä toteutetut sotatoimet Afganistanissa.

Jouko Jokisalo