Marokkolainen toimittaja Ali Lmrabet on joutunut useaan otteeseen törmäyskurssille Marokon kuningaskunnan kanssa. Lmrabet pitää Marokon perustuslain uudistusta harhana, jolla Marokko pyrkii kiillottamaan julki-kuvaansa ulkomaailman silmissä.

Tunisia rikastuu turisminsa ansiosta. Algerialla on valtavat määrät luonnonvaroja kuten öljyä ja kaasua. Marokolla on vain imagonsa, johon se on valmis satsaamaan valtavia rahasummia. Se pyrkii antamaan ulospäin kuvan edistyksellisenä, ihmisoikeuksia kunnioittavana ja kohti demokratiaa kulkevana maana. Todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta", sanoo Lmrabet, joka on työskennellyt aiemmin tutkijana ja diplomaattina.

Marokossa on kolme tabua, joista ei voi keskustella kriittisesti: islam, monarkia ja miehitetty Länsi-Sahara. Vuonna 2000 Lmrabet perusti satiirisen Demain-viikkolehden, jossa käsitteli monia arkaluontoisia kysymyksiä, kuten maan ihmisoikeustilannetta, kuninkaan omaisuutta ja miehitetyn Länsi-Saharan asemaa. Vuonna 2001 hän sai sakot ja joutui neljäksi kuukaudeksi vankilaan julkaistuaan artikkelin, jossa ehdotti kuninkaallisen Skhirat-palatsin myymistä.

"Omilla aivoilla ajatteleminen on harvinaista Marokossa. Lähes puolet väestöstä on lukutaidottomia. Ihmiset eivät yksinkertaisesti kyseenalaista absoluuttista monarkiaa ja sen harjoittamaa politiikkaa. Tietoisuus on tosin lisääntymässä eikä nykyinen tilanne voi jatkua, se on selvää. Kuningas on kuin jumala, jota ei tule arvostella. Edes profeettaa ei verrata jumalaan. Kaiken lisäksi kuningas väittää olevansa profeetan jälkeläinen."

Vuonna 2003 Marokon turvallisuuspalvelu DST pidätti Lmrabetin lentokentällä hänen ollessaan matkalla Pariisiin. Siellä hänen oli tarkoitus osallistua Marokon vapauksia käsittelevään paneeliin. Lmrabet tuomittiin neljäksi vuodeksi vankeuteen kuninkaan loukkaamisesta sekä Marokon kansallisen yhtenäisyyden ja kuningashuoneen uhmaamisesta.

Lmrabet aloitti seitsemän viikkoa kestäneen nälkälakon. Kuningas Mohammed VI armahti hänet lopulta kahdeksan kuukauden vankeuden jälkeen. Lmrabet sai jälleen tuntuvat sakot ja kiellon julkaista mitään Marokossa seuraavaan kymmeneen vuoteen. Nykyisin hän toimittaa Demain-verkkosivustoa.

Perustuslaillinen harha

Marokon perustuslakiuudistus ja siitä äänestäminen uutisoitiin näyttävästi maailmalla. Yksipuolisesti kehuttiin, kuinka uudistus lisää demokratiaa, ilmaisunvapautta, tuomioistuinlaitosten itsenäisyyttä ja läpinäkyvyyttä päätöksenteossa. Helsingin Sanomat (2.7.2011) otsikoi asian niin ikään kritiikittömästi "Kuninkaan valtaa vähennetään Marokossa". Perustuslain hyväksymisestä järjestetyn kansanäänenestyksen osallistumisprosentin väitettiin nousseen yli 70:n.

"Koko uudistus on pelkkää harhaa. Sitä en voi kieltää, etteikö se olisi nerokkaasti valmisteltu. Takana olivat ranskalaiset, jotka todellisuudessa hallitsevat Marokkoa. Myös itsenäisen Marokon ensimmäinen perustuslaki vuonna 1962, kuusi vuotta itsenäisyyden jälkeen, on ranskalaisten käsialaa. Uusi perustuslaki ei olennaisesti poikkea vanhasta, joka muistuttaa lähinnä Ranskan aurinkokuningas Louis XIV:n aikaista 'valtio olen minä' -retoriikkaa."

Perustuslakiuudistuksen väitetään paitsi vähentävän kuninkaan valtaa myös parantavan naisten oikeuksia.

"Pötyä. Tietenkin Marokossa vierailleet ulkomaiset toimittajat ja hillaryclintonit toistavat sen, mitä heille kerrotaan, mutta kysypä heiltä ovatko he lukeneet uudistunutta perustuslakia kannesta kanteen. Totuus paljastuu vasta yksityiskohtaisemman tarkastelun jälkeen. Väitetään esimerkiksi, ettei kuningasta enää pidetä pyhänä jumalaan verrattavana sijaishallitsijana kalifina, jonka kritisoiminen olisi verrattavissa jumalanpilkkaan. Se on totta. Mutta kun jatketaan perustuslain lukemista, tulee vastaan artikkeleita, jotka takaavat kuninkaalle mahdollisuuden päättää kaikesta ja jotka kieltävät kuninkaan tekemien päätösten arvostelemisen."

"Perustuslaissa kielletään muun muassa moniavioisuus, mutta myöhemmin se tehdään mahdolliseksi, mikäli ensimmäinen vaimo hyväksyy ja sallii miehelleen toisen, kolmannen tai neljännen vaimon. Jokainen marokkolaista yhteiskuntaa tunteva tietää, että mikäli vaimo ei hyväksy miehelleen vaikkapa toista vaimoa, mies voi saada tahtonsa läpi uhkaamalla avioerolla. Tutkimusten mukaan 95 prosentissa tapauksista vaimot ovat hyväksyneet uuden vaimon ottamisen."

Kansa kateissa

Lmrabetin mukaan jo se on kyseenalaista, että koko perustuslaissa sana "kansa" mainitaan vain yhden kerran. Marokon kansalla ei ollut osuutta uuden perustuslain laatimisessa. Sen valmisteli kuninkaan neuvonantaja Mohamed Moatasim sekä perustuslain professori Abdeltif Menouni. Prosessin jälkeen Menounikin palkattiin kuninkaan neuvonantajaksi.

"Valitettavasti laki on meillä lähinnä vallan välikappale. Suurin osa ihmisistä elää ja selviytyy lakipykäliä välttäen yhteiskuntaluokasta riippumatta. Lakia voi olla noudattamatta niin kauan kuin marssii tahdissa. Jos vastustaa valtaa, pengotaan arkistoja josko tilillä olisi aiempia rikkeitä ja rangaistaan niitä hyödyntäen. Tarpeen vaatiessa etsitään tai kehitetään lainrikkomuksia ja laitetaan ihmiset ruotuun. Jos Marokon perustuslakiuudistus kerran on niin onnistunut, niin otetaan se käyttöön Suomessa. Luovutetaan kaikki yhteinen yhteiskunnallinen omaisuus Marokon kuninkaalle ja eletään sen mukaan. Katsotaan kuinka kauan suomalaiset jaksaisivat kehua sen "edistyksellistä" henkeä", lataa Lmrabet.

Helmikuun 20. liike tuomittu epäonnistumaan

Ali Lmrabet kiistää kuuluvansa uudistuksia Marokossa vaativaan Helmikuun 20. päivän liikkeeseen, vaikka jotkut ovat toisin väittäneet. Hän kritisoi liikettä ja sen tavoitteita.

"He eivät ole menneet tarpeeksi pitkälle vaatimuksissaan. He vastustavat diktatuuria ja absoluuttista monarkiaa, mutta eivät kuningasta. Miten voidaan vastustaa absoluuttista monarkiaa vastustamatta kuningasta?" Lmrabet ihmettelee.

Hänen mielestään liikkeessä on oltava jonkinlainen rakenne. Helmikuu 20. päivän liike puolestaan haluaa pysyä löyhänä järjestäytymättömänä liikkeenä, jolla ei ole sen enempää johtoa kuin yhteisesti sovittuja tavoitteitakaan. Tästä seuraa, että osallistujat ovat kaikki omalla asiallaan ilman yhteisesti sovittuja päämääriä.

"Toiset ajavat naisten asemaa, toiset läpinäkyvyyttä, toiset vähemmistöjen oikeuksia ja niin edelleen. Eihän sellaisesta voi syntyä mitään konkreettista", hän toteaa pettyneenä.

Lmrabet arvostaa liikkeessä aktivoituneita henkilöitä ja heidän saavutuksiaan. Liikkeen muodostaman painostuksen seurauksena muutamat kuninkaan luottomiehet, kuten Fouad Ali El Himma, epäonnistuivat parlamenttivaaleissa. Lmrabet kuitenkin kutsuu joitakin liikkeen aktivisteja leikkisästi "sunnuntaiaktivisteiksi".

"He osoittavat kerran viikossa mieltä, ja painuvat sitten kotiin katsomaan Al-Jazeeraa josko olisivat päässeet televisioon. Ei näin saada aikaan muutosta. Niissä maissa, joissa kansannousut ovat tuottaneet tulosta, kansalaiset valtasivat merkittävät julkiset kokoontumispaikat useiksi päiviksi. Vaikka alussa Marokonkin kaduilla oli satojatuhansia mielenosoittajia liikkeellä, liike on hiipunut päivä päivältä."

Parlamenttivaalien suureksi voittajaksi nousi islamilainen Oikeus ja kehitys -puolue (PJD), jolla on läheiset suhteet kuningashuoneeseen.

"Todellinen voima löytyy Abdessalam Yassinen Oikeus ja hyväntekeväisyys -puolueen takaa. Sen näkee kyvyssä mobilisoida kannattajia mielenosoituksiin. Islamistien ongelma on kuitenkin mielestäni näkemys yhteiskunnan muuttamisesta. Kun lakaistaan portaikko, on käytännällisempää aloittaa ylhäältä. Islamistit näkevät asian päinvastoin. He aloittavat portaiden siivoamisen alhaalta ylöspäin."

Karim Maiche