Hallitus esittää ensi vuoden budjetissa armeijalle 2 858:aa miljoonaa euroa, mikä on 6 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Samaan aikaan tehdään kipeitä leikkauksia moniin hyvinvointipalveluihin. Armeijan lisäinvestoinnit ovat sitä paitsi varsin arveluttavia. Hornet-hävittäjien aseistuksen uusiminen lähinnä kansainvälisiä operaatioita silmällä pitäen on sulaa hulluutta sekä järkevän taloudenpidon että maanpuolustuksen näkökulmasta – puhumattakaan Afganistanin sotaan osallistumisesta, jolle ei enää järjellisiä perusteita löydy ellei sotataitojen opiskelua kaukana kotoa siksi lueta.

Maahanmuuttajakeskustelu käy myös kuumana, ja perussuomalaisten kannatus lähestyy kolmen suuren puoleen lukemia. On perussuomalaisilla monia muitakin vaaliteemoja, ja osa niistä ehkä järkeviäkin. Mutta maahanmuuttajakysymykset näyttävät olevan keskiössä ja varmaankin suurelta osin kannatuslukujen takana. Miten on mahdollista, että noin laaja äänestäjäjoukko todellakin uskoo, että muutama sata romanikerjäläistä ja muutama tuhat turvapaikanhakijaa uhkaa koko hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteita? Eli näistä kun päästään niin alkaa auvoinen aika, jolloin ei ole ongelmia. Ei sairailla, ei työttömillä eikä sotaveteraaneilla.

Rauhanliikkeen tehtävä on nostaa ensi vaaleihin omat teemansa vahvaan tietopohjaan ja tunteeseen nojaten. Lähtökohtina on oltava sotilaallinen liittoutumattomuus, joukot kotiin Afganistanista ja sotilasmäärärahojen uudelleenarviointi, samoin kuin kansallinen ja kansainvälinen solidaarisuus, jossa kannamme oman vastuumme niistä, jotka tukea tarvitsevat.

Teemu Matinpuro